Suomalaisen asumisen kivijalka tärisee! Hallitus on viemässä eteenpäin rakentamislain muutosta, jolla ammattimaista lyhytkestoista majoitustoimintaa ollaan sallimassa asuinrakennuksissa aiempaa laajemmin.
Samalla lainvalmistelussa on jäänyt hälyttävän vähälle huomiolle kysymys siitä, mitä tämä merkitsee niiden ihmisten perusoikeuksille, joiden kotiin muutos tosiasiallisesti vaikuttaa.
Erityisen ongelmallista on se, miten perustuslaillisia oikeuksia on valmistelussa tarkasteltu. Asiantuntija-arvioissa painottuvat asuntomajoittajien oikeudet harjoittaa elinkeinoa. Sen sijaan miljoonien suomalaisten, jotka käyttävät asumiseen kaavoitettuja asuntoja niiden varsinaiseen käyttötarkoitukseen eli asumiseen, oikeudet ovat jäämässä taka-alalle.
Tämä ei ole vähäinen yksityiskohta. Koti on ihmiselle muutakin kuin omistamansa tai hallitsemansa tila. Siihen liittyvät kotirauha, omaisuuden suoja, turvallisuus ja oikeus kohtuullisen ennakoitavaan asumisympäristöön. Silti lakiesityksen valmistelussa on esitetty varsin yksiselitteisesti, ettei sääntelyllä olisi vaikutuksia ihmisten koteihin. Mihin tämä väite perustuu?
Jos asuinhuoneistoihin mahdollistetaan aiempaa laajempi lyhytkestoinen ja ammattimainen majoitustoiminta, on vaikea väittää ettei sillä voisi olla vaikutuksia muiden asukkaiden asumiseen. Kun naapurit vaihtuvat jatkuvasti, asuinrakennuksen käyttötarkoitus tosiasiallisesti muuttuu ja asumisympäristöön kohdistuvat häiriöt lisääntyvät, vaikutus kohdistuu väistämättä myös niihin, jotka eivät ole valinneet kotiaan majoitusliiketoiminnan ympäristöksi.
Oikeusvaltiossa ei voi olla niin, että yhden osapuolen perusoikeudet arvioidaan tarkasti ja toisen osapuolen oikeudet ohitetaan toteamalla, ettei vaikutuksia ole. Nämä ongelmat on jo tällä hetkellä olemassa!
Elinkeinovapaus on tärkeä perusoikeus. Mutta niin ovat myös omaisuuden suoja ja kotirauha. Lainsäätäjän tehtävä ei ole asettua automaattisesti kummankaan puolelle, vaan sovittaa oikeudet yhteen tasapuolisesti ja perustellusti. Tässä lakihankkeessa juuri tämä tasapaino on vaarassa kadota.
Kyse ei lopulta ole vain lyhytvuokrauksesta. Kyse on siitä, pidämmekö Suomessa kotia edelleen erityisen suojan arvoisena paikkana, vai voiko siitä tulla markkinapaikka, jonka käyttötarkoitusta muutetaan lainsäädännöllä ilman, että siellä asuvien ihmisten ääni ja oikeudet todella huomioidaan.
Kodin ei pidä olla lainsäädännön kokeilualusta. Kaavoituksen kautta meidän tulee tämäkin toiminta tuottaa, tällöin on kaikilla valmiiksi tiedossa mitä toimintaa sallitaan missäkin talossa, tontilla. Lakiesitystä voidaan vielä hioa. Siihen tarvitaan vain poliittista tahtoa nähdä kokonaisuus: myös asukas on perusoikeuksien haltija.
Pasi Backman
puheenjohtaja, Suomen Oman Kodin Omistajat ry