Ka­jaa­niin ra­ken­tu­vas­sa VIL­LIT-teok­ses­sa katsoja päättää itse, mitä haluaa esi­tyk­ses­sä kokea

Immersiivinen esitys vie katsojan lisäksi myös esiintyjän toiseen maailmaan.

”Villeissä on kuultavaa, nähtävää, tunnusteltavaa, haisteltavaa – maisteltavaakin joillekin. Immersiivisyyttä esitykseen luo myös se, että katsoja tekee valintoja ja päättää itse, mitä haluaa esityksessä kokea”, VILLIT-ohjaaja ja koreografi Sari Palmgren kertoo suuresta työstään.

Suurelle yleisölle on osallistava teatteri varmasti jo tuttu, mutta immersiiviset teokset ovat eri asia, niin sukua kuin ovatkin. Villeissä katsoja voi valita uppoutuuko tutkimaan jotain tiettyä tilaa vai seuraako jotain esiintyjää.

VILLIT alkaa opastetulla kävelyllä lähiluonnossa.

”Ulkona sukelletaan lähiluontoon suurennuslasin kautta, katsotaan mullan alle. Siellä nähdään tanssitapojen ja -lajien kerrostumia sekä luonnossa eri tavoin villiintyviä ruumiita”, Palmgren kertoo.

”Sisällä Seminaarin päärakennuksessa alkaa teoksen vapaammin kuljettava osuus, jossa katsoja voi valita oman reittinsä.”

30 vuotta kohti Villiä

Koreografi ja ohjaaja Palmgren on toiminut tanssitaiteessa monipuolisesti. Hän on työskennellyt tanssijana, koreografina ja tanssinopettajana; tehnyt tanssielokuvaa, toiminut erilaisissa yhteisöissä – ja kulkenut syvemmälle immersiiviseen taiteeseen.

”Haluan aina viedä taidettani eteenpäin, mennä aina syvemmälle teoksiin ja niiden tekemiseen. Kaikki teokset, kurssit, kokemukset ja koettu valmistavat aina seuraavaan. Ei tämän kokoluokan juttua voi tehdä heti valmistumisen jälkeen.”

Brittiläinen teatteriryhmä Punchdrunk on immersiivisen teatterin uranuurtaja ja pioneeri. Heidän teoksistaan Palmgrenkin on saanut inspiraatiota. Palmgren on hyödyntänyt pelillisyyttä ja elokuvallisuutta jo aiemmissa esityksissään, kuten Hyökkäämisen ja puolustautumisen strategiat sekä Aidatut unelmat.

”Punchdrunkin esityksissä luodaan aivan ääretön, labyrinttimainen maailma, jonne voi hukkua. Siitä ei voi ikinä nähdä kaikkea. Vähän samaa tunnetta ja kokemusta on haettu Villeihin.”

Sari Palmgren, Villien ohjaaja ja koreografi, on kulkenut kohti teoksen maailmaa kohta 30 vuotta.

Villiä monta kerrosta

”VILLIT-teos rakentuu monien eri yhteisöjen taiteellisten ponnistusten tuloksena. Se ei ehkä ole helpoin eikä nopein tapa tehdä esitystä, mutta aika villiä on se, että nämä kaikki Kajaanin tanssitoimijat ja heidän monipuolinen osaamisensa tuodaan yhteen teokseen”, Palmgren kertoo.

”Monille tanssijoille ja yleisöllekin voi olla villiä jo se, että ollaan ulkotiloissa – poissa saleista ja näyttämöiltä.”

Palmgren on jo pitkään tutkinut teoksissaan luontosuhdetta. Villeissäkin herätellään huomaamaan sitä, mikä kaikki ympärillämme on luontoa, ja mikä kaikki luonnossa vielä on villiä.

”Kaikki ympärillämme on luontoa, ei vain se kuvankaunis kansallismaisema. Kaikki pusikot, jättömaat ja muut pienetkin tilkut. Me katsojat saatamme ihastella söpöä pupua, mutta jolla voi olla sitä syöviä loisia. Kettu puolestaan metsästää pupun, jotta saa omille söpöille pennuilleen ruokaa. Luonto ja eläinmaailma on synkkä ja villi, ja minusta meidän kannattaa katsoa myös sitä puolta siitä”, Palmgren sanoo.

”Meillä kaikilla on oma, hurja puolemme, joka tulee esiin yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi Zoom-tapaamisessa mikrofoni jääkin auki ja kaikki osallistujat kuulevat jotain, minkä mieluummin olisi itse puhuja jättänyt yksityiseksi.”

”Vaikka tarkoitushan olisi, että me oltaisiin kaikki käsi kädessä sen oman hurjan puolemme kanssa – sekin voi olla villi ja hauska.”

Palmgren kutsuukin lämpimästi yleisön tutustumaan Villien maailmoihin ja vaihtoehtoihin. Antaa hurjan puolen tulla lähemmäksi – ja kenties muuttaakin jotain.

”Immersiivisissä teoksissa maailmaan voi uppoutua täysin, ja alkaa kenties nähdä asioita eri näkökulmasta”, Palmgren sanoo. ”Ehkä mekin voitaisiin kuvitella yhdessä sellaista villiä, hyvää tulevaisuutta.”