Ihmiset: Kem­pe­le­läi­sen bus­si­kus­kin Veijo Saa­ri­kos­ken po­si­tii­vi­suus toi kutsun Linnan juhliin

Kolumni: Suo­ja­tien ylit­tä­mi­nen Oulussa on uh­ka­pe­liä hen­gel­lä

Kunniamerkit: Katso, ketkä poh­jois­suo­ma­lai­set saivat it­se­näi­syys­päi­vän kun­nia­mer­kit

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Kai­nuus­ta löytyi jät­ti­raak­ku – "Ku­ka­ties maail­man suurin"

Raakkututkimuksessa yleisesti käytetty työntömitta ulottuu 150 millimetriin asti. Puolangan jättiraakun pituuden määrittämiseksi oli tarpeen käyttää kahta mittaa.
Raakkututkimuksessa yleisesti käytetty työntömitta ulottuu 150 millimetriin asti. Puolangan jättiraakun pituuden määrittämiseksi oli tarpeen käyttää kahta mittaa.
Kuva: Juha Syväranta, Alleco Oy

Puolangalla sijaitsevasta purosta on löydetty tänä vuonna useita iäkkäitä ja poikkeuksellisen suuria raakkuja eli jokihelmisimpukoita, kertoo Kainuun ely-keskus tiedotteessa.

Yhden raakun pituus oli ennätykselliset 183 millimetriä.

–Ei ole tiedossa, että yhtä suurta raakkua olisi aiemmin Pohjolassa mitattu. Kukaties Puolangan jättiraakku on maailman suurin, arvioi tutkimussukeltaja Panu Oulasvirta Alleco Oy:stä tiedotteessa.

Jokihelmisimpukat löydettiin ely-keskuksen tilaamien raakkupurojen selvitysten yhteydessä. Mittausten jälkeen simpukat palautettiin takaisin jokeen.

Tiedotteessa huomautetaan, että rauhoitetun raakun käsittely on luvanvaraista, joten simpukoita ei saa nostaa joesta ilman ely-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa.

Raakut jatkavat kasvuaan koko elämänsä ajan, mutta kasvu hidastuu huomattavasti noin 40 ikävuoden jälkeen. Suurimmat yksilöt saavuttavat tyypillisesti 120–130 millimetrin pituuden.

Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka on Suomen pitkäikäisin eläinlaji. Pohjois-Suomessa se voi elää jopa 200-vuotiaaksi.

Puolangalta löydetyn jättiläisraakun ikää ei pystytty määrittämään. Tiedotteen mukaan selvää kuitenkin on, että se on elänyt kotijokensa pohjassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja todennäköisesti huomattavasti pidempään.

Raakku on keskeinen laji virtavesissä. Se elää puroissa, joissa on lisääntyvä taimen- tai lohikanta. Pienten raakkujen esiintyminen on merkki virtavesien hyvästä tilasta, sillä ne ovat erityisen herkkiä vedenlaadun muutoksille. Laji on kuitenkin kärsinyt metsätalouden toimenpiteistä, kuten hakkuista ja ojituksista.

Raakku on avainlaji elinympäristössään, joten jos se katoaisi purosta, moni muu purossa viihtyvä laji katoaisi myös.

Ympäristöministeriön ely-keskukselle myöntämästä lajisuojelun rahoituksesta merkittävä osa on kohdennettu Kainuussa raakkupurojen selvityksiin.