8. jolukuuta saimme lukea Kalevasta Kaijonharjuun suunniteltavasta lähimmäiskorttelista, jonka keskelle tulee "metsä". Todellisuudessa Kaijonharjun keskeltä kaadetaan metsä, jonka tilalle tulee kortteli, jonka sisäpihalle jätetään puita. Sisäpihan kutsuminen metsäksi on kieltämättä mielikuvituksellista, sitä ei voi kiistää.
Toinen metsäalue kaadetaan vain parin sadan metrin päässä pohjoisessa, kun Raimo Metsänheimon kotitaloa ympäröinyt metsäalue Kuivasjärven rannassa kaadetaan ja sen tilalle rakennetaan kerrostaloja.
Kaijonharjussa aiotaan rakentaa uusia kerrostaloja myös nykyisen kauppakeskittymän alueelle. Kaijonharjua siis kehitetään huomattavasti tulevina vuosina. Olen itsekin toivonut tätä jo pitkän aikaa, ja maininnut asiasta aiemmissa kirjoituksissanikin. Missä siis on ongelma?
Rakentamisen tehokkuutta mitataan tehokkuusluvuilla, jotka kuvaavat rakennusten kerrospinta-alojen suhdetta maapinta-alaan. Esimerkiksi Rotuaarin ympäristössä korttelitehokkuudet ovat 4 tai enemmän. Uuden lähimmäiskorttelin korttelitehokkuus on noin 0,7–1, riippuen siitä lasketaanko nykyinen kirjasto- ja nuorisotalo mukaan, ja rantaan rakentuvan alueen 0,9.
Sen sijaan Kaijonharjun keskuksen kohdalla jo suunnittelun alkuvaiheessa päätettiin korttelitehokkuuden ylärajaksi 0,6.
Keskukseen voisi hyvin rakentaa urbaania ympäristöä, jossa kaupalliset palvelut toteutetaan kerrostalojen pohjakerroksiin ilman erillisiä pysäköintikenttiä, ja siten säästää nykyiset metsäalueet muualla Kaijonharjussa. Tämä sopisi myös yhteen alueelle suunnitellun tehokkaan joukkoliikenneyhteyden kanssa. Nyt laajat pysäköintialueet toteutetaan sekä lähimmäiskortteliin että keskukseen. Metsää siis kaadetaan, jotta sitä voidaan korvata asfaltilla.
Samaan aikaan yliopistokin on karkaamassa alueelta, ja todennäköisesti vie mukanaan myös suuren määrän opiskelijoita, joiden tällä hetkellä asuttamat tontit kerrostaloineen jäävät siten tyhjilleen. Myös Normaalikoulun nykyisten tonttien kohtalo on vähintäänkin hämärä. On todella harmillista, jos tontit jäävät tyhjiksi, kun kaupunki on jo ehtinyt kaataa metsät.
Täydennysrakentaminen on tärkeää, ja nyt aiottukin tapa on parempi kuin raivata vielä enemmän metsää Ritaharjussa tai Hiukkavaarassa aina vain uusille pientaloille. Kun kuitenkin alueen keskuksessa olisi tilaa huomattavasti tehokkaammalle rakentamiselle ilman, että metsää tarvitsee kaataa lainkaan, on selvää, minne kerrostalot pitäisi sijoittaa.
Santeri Hiitola
Helsinki