Jylhä vuoristomaisema ja auringonvalo vilisivät kilpaa ikkunan takana. Hikinen iho oli liimautunut kiinni junan penkkiin. Painoin silmät kiinni ja yritin nukahtaa. Olin matkalla Sevillasta Malagaan. Muutaman kuukauden työt ja matkaaminen Espanjassa alkoivat jo painaa.
Unen rajamailta minut ravisteli hereille vaimea nyyhkytys, joka kantautui jostain läheltä. Nostin katseeni. Itkijäksi paljastui vieruskaverini, pää painuksissa könöttävä vanha espanjalainen nainen. Ujona suomalaisena harkitsin hetken. Kun lopulta päästin suustani ontuvalla espanjan kielelläni sanat "Onko kaikki hyvin?", en vielä arvannut millainen junamatka meille molemmille oli tulossa.
Siinä me istuimme koko loppumatkan jutellen keskittyneesti – kaksi hyvin eri-ikäistä ihmistä, erilaisine tarinoineen ja taustoineen.