Pitsaa ei yleensä pidetä kulinarismin huipentumana, mutta nälän se vie ja tarjoaa usein kohtuullisen makuelämyksen. Lihan tai kalan valmistus grillaamalla nousee perinteisessä katsannossa pari askelmaa ylemmälle arvostusportaalle.
Yleisistä arvostuksista viis, kummallakin vaihtoehdolla on vankkumattomat ystävänsä, eikä heitä ole vähän. Osoitus tästä saatiin viime viikonloppuna, kun Kempeleessä järjestetty BBQ & Pizza Weekend -katuruokafestivaali veti paikalle odottamattoman määrän väkeä, järjestäjien mukaan lähes 15 000.
Yksinkertainen idea puri. Mutkatonta ruokaa ja mausteeksi vähän viihdettä.
Oulussa moni muistelee aikaa, jolloin koko maan katseet kääntyivät kaupungissa järjestettävään Valkosipuliyöhön. Tapahtumapaikkoina ruokafestivaalin elinvuosina 1990–2007 olivat Rotuaari ja tori.
Tuonkin tapahtuman idea oli yksinkertainen ja samalla sopivasti omaperäinen. Kansaa velloi tapahtuma-alueella kymmenin tuhansin maistiaisannoksista nautiskellen. Ahdasta oli, mutta tunnelma oli korkealla.
Keskeinen syy tapahtuman kaatumiseen oli elintarvikelain tiukentuminen. Kotikokkien valkosipuliluomusten valmistus paikan päällä ei enää käynyt laatuun. Terveydensuojelusäännöt jyräsivät nautiskelun.
Mikä Oulussa kaatuu, näkyy Kempeleessä onnistuvan – myös kansalaisia sytyttävä ruokatapahtuma.
Oulusta Kempeleen peltoimaisemiin on parin vuoden aikana siirtynyt Suomen Tivoli ja Meri-Oulun kesäteatteri. Weindorf katosi Oulusta aikoinaan Kuopioon ja elää siellä yhä osuuskaupan pyörittämänä viinifestivaalina.
Siihen, että tivoli ja kesäteatteri eivät Oulussa voineet jatkaa entisillä paikoillaan, oli syynsä. Oululaisittain niiden lähtö oli kuitenkin menetys.
Oulussa jäähtynyt rauta osataan syystä tai toisesta Kempeleessä takoa toimivaan muotoon. Ja uutta kehitetään. Zeniitin alueelle 4-tien ja Oulun rajan tuntumaan nousee kulkijoita pysäyttämään matkailualue tekojärvineen. Alueesta on tulossa kilpailija myös Oulun Nallikarille.
Kempeleeseen on myös asettunut kasapäin yrityksiä, jotka Oulun puolellakin rikastuttaisivat palvelutarjontaa ja lopulta kaupungin kassaa. Sopivia tontteja on löytynyt.
Kempele nauttii Oulun kupeessa ja valtatien varressa pysyvästä sijaintiedusta. Jotain kunnassa kuitenkin osataan tehdä oikein. Kysymys voi olla joustavuudesta, Oulua pienemmän organisaation eduista, ehkä asenteesta.
Asiasta on Oulussa puhuttu pitkään, mutta terhistäyminen näyttää vievän aikaa. Ison ei tarvitsisi olla kömpelö.
Samantyyppisiä menestysominaisuuksia voi nähdä myös Limingassa, joka on onnistunut perheiden houkuttelussa ja samaan aikaan rakentanut kunnan keskustasta viihtyisän ja toimivan, ihmisen kokoisen ympäristön.
Oulun kannalta on toisaalta hyvä, että sillä on ympärillään virkeitä kirittäjiä. Jos asiat alkavat jumittaa, vaarana on, että Kempele tulee ja ottaa.