Mainos

Jonnan työn­an­ta­ja mah­dol­lis­ti uran­vaih­don

Jonna Kuustie teki yli viidentoista vuoden mittaisen uran ravintoloissa tarjoilijana sekä esihenkilötehtävissä. Mieli veti kuitenkin kohti uusia haasteita, ja uran uusi suunta selkeni hänelle eräänä iltana kotisohvalla. Nykyisin henkilöstöhallinnon esihenkilötehtävissä toimiva Kuustie kannustaa kaikkia etenemään rohkeasti kohti uutta.

Amarillo herättää Arinan henkilöstöresurssipoolin palvelupäällikössä lämpimiä muistoja. Jonna Kuustien mieltä lämmittää katsoa, kuinka tiskin takana häärii nyt uusia kasvoja ja nousevia tähtiä.
Amarillo herättää Arinan henkilöstöresurssipoolin palvelupäällikössä lämpimiä muistoja. Jonna Kuustien mieltä lämmittää katsoa, kuinka tiskin takana häärii nyt uusia kasvoja ja nousevia tähtiä.

Jonna Kuustie istuu Amarillon tunnelmallisessa hämärässä ja katselee ravintolaa, josta hänen työuransa alkoi 20 vuotta sitten.

"Miten tämäkin paikka voi olla jo 20-vuotias. Itsestä tuntuu, että olen vanhentunut maksimissaan viisi vuotta tänä aikana", hän naurahtaa.

Kun Amarillo avattiin vuonna 2003, oli Kuustie vastikään valmistunut silloisesta Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksesta hotelli- ja ravintola-alan tarjoilijaksi. Vastavalmistunut tarjoilija kiinnostui uutuusravintolasta ja päätti hakea sinne töihin. Samoin teki moni muukin, sillä Oulun uusi ravintola kiehtoi laajasti – niin työntekijöitä kuin asiakkaitakin.

"Hakijoita oli yli tuhat, vaan pääsin sisään. Siinä lähdimme sitten avaamaan ravintolaa, ja alkurutistus oli mieletön, kun asiakkaita tulvi ovista ja ikkunoista", Kuustie muistelee ravintolan hakija- ja yleisöryntäyksen värittämää alkua.

”Huolenpito on päätehtäväni”

Ensimmäisen työpaikan myötä urkeni myös Kuustien Arina-ura, joka on kestänyt muutamia muualle tehtyjä piipahduksia lukuun ottamatta näihin päiviin saakka. Vaan paljon on kahdessa vuosikymmenessä muuttunut. Työelämänsä alussa Kuustie huolehti ravintola- ja yökerhoasiakkaista, mutta nyt hänen vastuullaan on 110 henkilöstöresurssipoolin työntekijää.

Henkilöstöresurssipoolin palvelupäällikkönä hänen tehtävänsä on katsoa, että Oulun, Kemin ja Raahen alueen S-kaupat ja -ravintolat saavat tarvitsemansa kiireavun ja esimerkiksi sairausloman sijaiset. Hän myös vastaa toiminnan kehittämisestä sekä poolin kasvattamisesta jatkuvin rekrytoinnein.

"Esihenkilötyö on päätyöni ja huolenpito on päätehtäväni. Huolehdin siitä, että poolin työntekijät tietävät, missä ja milloin heitä tarvitaan, ja että toimipaikat saavat tarvitsemansa työntekijät."

Kuustie kokee siis päätehtäväkseen sen, että poolin työntekijät voivat hyvin työssään. Pooli puolestaan ulottaa työhyvinvointia laajemmalle.

"Tällainen ’työvoimapankki’ helpottaa kauppojen ja ravintoloiden esihenkilöiden arkea. Se tukee heidän jaksamistaan ja työhyvinvointiaan, kun ei tarvitse aina itse venyä ja paikata poissaoloja."

Rohkeasti kohti uutta

Mutta miten urapolku johtaa tarjoilijasta henkilöstöhallinnon esihenkilötehtäviin? Jonna Kuustien taipaleella avaintekijöitä ovat olleet halu oppia sekä rohkeus lähteä mukaan uusiin asioihin.

Hän tuntuu olleen paikalla lähes aina, kun Oulussa on avattu jotain uutta. Kahden Amarillo-vuoden jälkeen tie vei hetkeksi pois Arinan huomasta, kun Kuustie lähti läheisen tarjoilijakollegansa houkuttelemana avaamaan aikansa hittiyökerho Onnelaa.

Vuonna 2007 edessä oli paluu Arinalle, tällä kertaa upouuteen Coffee Houseen. Vielä yhdet avajaiset hän sai vyölleen vuonna 2016, kun hän oli mukana käynnistämässä Sokos Herkun ravintolan toimintaa.

"Joku niissä tilanteissa kiehtoo, vaikka avaaminen aika kreisiä onkin. Se fiilis ja porukka avauksessa ovat aina huippuja, ja ne tilanteet muistaa kyllä aina", Kuustie pohtii.

Coffee Housessa Kuustie kokeili myös ensi kertaa siipiään esihenkilötehtävissä, kun hän vuoropäällikkönä käytännössä pyöritti kahvilan toimintaa. Esihenkilöpestit saivat myöhemmin jatkoa Puistokahvila Makiassa sekä aiemmin mainitussa Sokos Herkun ravintolassa.

Puistokahvila Makiakin tuli aikanaan Kuustielle tutuksi, kun hän työskenteli siellä vuoropäällikkönä ennen Sokos Herkun ravintolaan siirtymistään.
Puistokahvila Makiakin tuli aikanaan Kuustielle tutuksi, kun hän työskenteli siellä vuoropäällikkönä ennen Sokos Herkun ravintolaan siirtymistään.

Uran uusi suunta yllätti kotisohvalla

Yli viidentoista alalla vietetyn vuoden jälkeen Kuustien kuitenkin valtasi tunne siitä, pitäisikö elämässä tehdä jotain muutakin kuin ravintolatöitä.

"Yökerhot, lounaspaikat ja ravintolat tuntuivat siinä kohtaa nähdyiltä. Tuntui väärältä jäädä aloilleen, ja mieli teki haastaa itseään sekä oppia jotain uutta", hän muistelee.

Eräänä iltana sohvalla istuessaan hän päätti tehdä tunteelle jotain, kun kännykän näytölle vieri tieto hausta sihteerin ammattitutkintoon. Kuustie myös haki opiskelupaikkaa ja sai sen, mikä tiesi jättäytymistä opintovapaalle.

"Otin paikan vastaan, vaikka opintovapaalle jääminen pelottikin, sillä onhan elanto silloin pienempi kuin töissä. Vaan kun katsoo, mihin se johti, voi vain sanoa, että kyllä kannatti", Kuustie toteaa päättäväisesti.

Mahdollisuus tutkintoon kuuluvan harjoittelun suorittamiseen avautui tutussa talossa, kun Arinan matkailu- ja ravitsemiskaupan johdossa kaivattiin apukäsiä. Mielenkiintoisen harjoittelun lopulla Kuustielle oli selvää, ettei ravintolatyö puhutellut enää kuten ennen. Mitä siis tehdä, kun opintovapaa loppuisi?

Ajoitus olikin täydellinen, kun harjoittelunohjaaja kehotti Kuustietä hakemaan henkilöstöhallinnossa avoinna olevaa resurssisuunnittelijan paikkaa. Näin Kuustie myös teki ja sai vuonna 2019 itselleen työn, josta lopulta muovautui hänen nykyinen henkilöstöresurssipoolin palvelupäällikön tehtävänsä.

Koulutus kannattaa ja työ opettaa

Paperilla loikka tarjoilijasta henkilöstöhallinnon esihenkilötehtäviin ei vaikuta suoraviivaiselta, mutta Kuustie kokee kaiken tekemänsä ja kokemansa valmistaneen häntä tähän hetkeen. Kokemus kentältä on ollut suureksi avuksi myös esihenkilötyössä.

"Tykkään oppia tekemisen kautta, en ole koskaan ollut lukijatyyppiä. En myöskään usko, että kukaan voi johtaa vaikkapa yritystä, jos ei ole näppituntumaa siitä, mitä kentällä tapahtuu", Kuustie tuumii.

Työn kautta saatu oppi voi jossain tapauksissa korvata muodollisen koulutuksenkin. Sen Kuustie sai hiljattain huomata lähiesimiestyön ammattitutkintoaan suorittaessaan.

"Tutkinto tuntui aivan läpihuutojutulta, sillä olin tehnyt esihenkilötyötä jo niin pitkään ja käytännön kautta oppinut ne asiat", hän naurahtaa.

Esihenkilönä Kuustie haluaa kannustaa alaisiaan tarttumaan tilaisuuksiin ja etenemään kohti tavoitteitaan, kuten hänen esihenkilönsä ovat häntä kannustaneet.
Esihenkilönä Kuustie haluaa kannustaa alaisiaan tarttumaan tilaisuuksiin ja etenemään kohti tavoitteitaan, kuten hänen esihenkilönsä ovat häntä kannustaneet.

Kuustie kuitenkin korostaa, että itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen on aina tärkeää, jolloin mikään koulutus ei ole koskaan pahasta. Sen periaatteen mukaisesti hän opiskelee parhaillaan johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa.

"Odotan tutkinnolta parempaa ymmärrystä luvuista ja yritysjohtamisesta erityisesti HR-näkökulmasta. Opittua on myös mielenkiintoista peilata mieheni yritystoimintaan", Kuustie avaa odotuksiaan.

Kuustie myöntää olleensa urallaan onnekaskin. Hän kuitenkin näkee, että tuuriakin pitää avittaa. Kun tuo rohkeasti esiin omaa osaamistaan ja tavoitteitaan sekä tekee kovasti töitä tavoitteidensa eteen, sattuu onnenkantamoisiakin useammin. Asenteellakin pääsee pitkälle: kaiken voi oppia, jos haluaa oppia.

"Minulla on sattunut hyväkin tuuri, kun eteen on auennut uusia mahdollisuuksia. On pitänyt vain uskaltaa lähteä rohkeasti uusiin juttuihin mukaan. Olen todella tyytyväinen urapolkuuni, ja kiitos entisille ja nykyisille esihenkilöilleni sen mahdollistamisesta ja mahdollisuuksien antamisesta", Jonna Kuustie kiittelee.

MAHDOLLISUUKSIEN MARRASKUU nostaa esille työ- ja yrityselämän monet mahdollisuudet. Tämä artikkeli on osa BusinessAseman kampanjaa työnhakijoille, työnantajille, yrittäjille ja kaikille kaupunkilaisille. Lue lisää BusinessAseman palveluista.