Kuolema on varma, mutta ihmisarvoinen kuolema ei vielä ole. Suomessa ihminen voi edelleen joutua lähtemään pitkän kärsimyksen, turhien hoitojen ja epätoivon kautta. Onko tämä todella sitä ihmisarvoa, josta niin mielellään puhumme?
Monissa Euroopan maissa, kuten Hollannissa ja Sveitsissä, eutanasia on laillistettu tarkoin säädellyissä oloissa. Siellä ihmisellä on oikeus päättää, milloin riittää. Suomessa ei ole. Meillä vain varakkailla on varaa matkustaa ulkomaille saadakseen arvokkaan ja rauhallisen lähdön. Onko tämä yhdenvertaisuutta? Ei ole. Se on räikeää vääryyttä.
Eduskunnassa asia on kiertänyt vuosia. Kansalaisaloitteita on tehty, mielipidemittaukset kertovat enemmistön tahdon, mutta poliitikot eivät uskalla päättää. Mitä te oikein pelkäätte? Kansan mielipidettä? Elämän rajallisuuden tunnustamista? Vai sitä, että joudutte katsomaan kuolemaa silmiin?
Eutanasia ei ole vain lääketieteen asia. Se on ihmisyyden mittari. Kun ihminen tietää kuolemansa lähestyvän ja kipu on muuttunut helvetiksi, hänellä täytyy olla oikeus sanoa: nyt riittää. Se on syvintä itsemääräämisoikeutta – oikeutta, jota poliitikot ylistävät puheissaan, mutta eivät uskalla ulottaa kuoleman kynnykselle asti.
Olen nähnyt, että kuolema voi olla myös kaunis. Kun oma isäni tiesi loppunsa olevan lähellä, hän pyysi paikalle kirkkoherran ja toivoi laulettavan virren ”Enkeli taivaan”. Se oli hänen oma valintansa, hänen oma tapansa lähteä. Miksi kaikilla suomalaisilla ei voisi olla sama mahdollisuus päättää itse, millä tavalla ja milloin heidän aikansa päättyy?
Eutanasian vastustajat vetoavat uskontoon ja moraaliin. Jokainen saa pitää oman vakaumuksensa. Mutta miksi heidän valintansa saa sanella myös minun ja sinun kuolemasi? Elämän arvo ei kasva sillä, että sitä venytetään kivulla ja tuskalla. Päinvastoin: ihmisarvo mitataan siinä, miten kohtelemme heikoimpia – niitä, jotka ovat lähdössä tästä elämästä.
Arvoisat kansanedustajat, tämä asia on nyt teidän vastuullanne. Kansalaiset ovat puhuneet. Enemmistö haluaa eutanasian mahdolliseksi. Te ette voi enää piiloutua valiokuntien taakse tai toivoa, että asia katoaa. Kuolema ei katoa. Kärsimys ei katoa.
Kuinka monta suomalaista on vielä pakotettava turhaan tuskaan ennen kuin uskallatte tehdä päätöksen? Kuinka monta kuolevaa pitää vielä viedä ulkomaille rahalla, jota kaikilla ei ole?
On aika lopettaa tekopyhä viivyttely. Jokaisella ihmisellä, varallisuudesta ja asemasta riippumatta, on oikeus hyvään kuolemaan. Eduskunta, teillä on valta – ja velvollisuus – tehdä tästä oikeudesta totta.
Jouni Aro
Muhos