Pariisin olympiakisat viime kesänä menivät pahasti pieleen Suomelta. Sen jälkeen on aiheellisesti kysytty, miksi? Lyhyt katsaus lähihistoriaan voi antaa jonkinlaisen vastauksen.
1990-luvun alun rakennemuutoksessa kahtia jakautunutta urheiluliikettä lähdettiin yhtenäistämään tavoitteena toimintojen tehostaminen. SVUL:n ja TUL:n tilalle perustettiin SLU. Remontti oli sekasortoinen ja samanlainen oli tuloskin.
SLU oli täysin kyvytön hoitamaan sitä tehtävää, mitä varten se pihtisynnytettiin.
Tilanne tajuttiin ja muutaman vuoden jälkeen uusia remonttihommia ryhdyttiin valmistelemaan. Vuonna 2003 asetettiin Kalevi Kivistön työryhmä kehittämään liikuntaa ja urheilua, vuonna 2008 ryhtyi Risto Niemisen työryhmä uudistamaan tavoitteelliseen kansainväliseen menestykseen tähtäävän huippu-urheilun strategisia periaatteita ja määrittämään toiminnalliset vastuut eri toimijoiden kesken ja 2010 opetusministeri Stefan Wallin asetti niin sanotun HuMu-ryhmän (huippu-urheilun muutosryhmä) uudistamaan koko liikuntajärjestelmää ja sen toimintatapoja ja asenteita.
Jokainen ryhmä kertoi raportissaan vakavista puutteista urheiluliikkeen johtamisessa.
Samoihin ongelmiin kiinnitti huomiota konsulttiliike KPMG, joka teki vuonna 2014 Opetus- ja kulttuuriministeriön, Olympiakomitean ja Valon tilauksesta selvityksen järjestöjen toiminnasta.
Vuonna 2017 valmistui Kati Lehtosen väitöskirja urheiluliikkeen muuttuvista rakenteista. Tutkimuksessaan Lehtonen toteaa muun muassa, että urheilujärjestelmän osasysteemit eivät tukeneet toisiaan ja että tarvittavat muutokset johtamisjärjestelmässä tapahtuvat erittäin hitaasti.
Oma, urheiluliikkeen johtamista tutkiva väitöskirjani valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Senkään mukaan johtamisongelmat eivät olleet kadonneet mihinkään.
Tutkimuksessani osoitin, että urheiluliikkeessä eletään kahdessa eri kerroksessa, toivemaailmassa ja konkretiassa. Esimerkki toivemaailmassa elämisestä oli viime vuosikymmenen alussa julkaistu urheiluliikkeen yhteinen visio, jonka mukaan Suomi olisi vuonna 2020 Pohjoismaiden menestyvin urheilumaa.
Visio sinänsä oli aivan hyvä. Ongelma oli siinä, että se ei saanut aikaan mitään johdonmukaista toimintaa. Lopputuloksen tiedämme.
HuMu-ryhmä käytti runsaasti aikaa, energiaa ja rahaa urheiluliikkeen uudistamiseen. Toimintansa päätuotoksena se lanseerasi ajatuksen urheilijan polusta. Se on tapa ja tie, jota pitkin lupaavat tytöt ja pojat ohjataan lapsesta saakka menestykseen.
Sinänsä hyvästä ajatuksesta tuli esimerkki savolaisesta projektista, aloittamista vaille valmis. Mitään sellaista järjestelmää, joka olisi johdonmukaisesti jakanut vastuualueet ja tehtävät urheilijan polun varren toimintoihin, ei rakennettu.
HuMu:n piti uudistaa koko suomalainen liikuntajärjestelmä, mutta vain muutamaa vuotta myöhemmin asiasta ei enää mainita sanallakaan Olympiakomitean strategiassa. Koko hanke näyttää unohtuneen.
Vuonna 2016 Olympiakomitean ja Valon hallitukset laativat suomalaisen liikunnan ja urheilun yhteisen menestyssuunnitelman. Järjestöjen puheenjohtaja Risto Nieminen kuvasi toimintaa: ”Rakennamme nyt yhteistä suomalaista uudenlaista tapaa toimia. Voimme olla esimerkki muille maille siitä, miten yhdessä tekemisellä luodaan hyviä tuloksia liikunnan ja urheilun kaikilla tasoilla.”
Yhtenä konkreettisena esimerkkinä yhdessä tekemisestä mainittiin alueelliset olympialiikkeet, joissa aluejärjestöillä olisi ollut merkittävä osa. Hanke kariutui heti, kun lajiliitot eivät hyväksyneet aluejärjestöjen mukaantuloa uuteen Olympiakomiteaan.
Tuhansista itsenäisistä yhdistyksistä koostuvan urheilujärjestelmämme johtaminen ei ole helppoa. Ei sen pitäisi kuitenkaan mahdotontakaan olla, jos yhteistyöhalua löytyy.
Vai pitäisikö johtamisen sijasta puhua itsenäisten yhdistysten toimintojen tehokkaasta koordinoimisesta? Toimintatavasta, jonka avulla kaikki käytettävissä olevat resurssit voitaisiin johtaa tehokkaasti yhdessä hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamiseen.
Suomen olympiakomitean uusi puheenjohtaja Petteri Kilpinen on toiminut pitkään ja menestyksekkäästi yritysmaailmassa. Ehkä Kilpisellä on rohkeutta tunnustaa urheiluliikkeen perimmäinen ongelma, johtamisvajaus, ja lähteä korjaamaan sitä.
Tapani Hautamäki
Filosofian tohtori Kempeleestä. Hän on tehnyt väitöskirjan urheilujohtamisesta.