Kalevasta on sattunut silmiin kaksi juttua, joissa tuodaan julki valtion suurimpana omistajana olevan yhtiöiden johtajien palkitseminen. Jotenkin palkkiosummat vaikuttavat kohtuuttomilta, kuten niiden perustelutkin.
Nesteen toimitusjohtaja Malinen ei ole tyytyväinen valtion palkitsemisjärjestelmään, joka hänen normaalin vuosipalkan (noin 1, 2 miljoonaa euroa) lisäksi olisi valtion yhtiöiden lyhyen ja pitkän tähtäimen palkitsemisohjelmalla enintään vain 200 prosenttia vuosipalkasta laskettuna. Malisen palkkiovaatimus on uuden sopimuksen mukaan 320 prosenttia?
Lisäksi Maliselle on luvattu pitkän tähtäimen kertaluontoinen ohjelma, jossa hänelle luovutetaan 1,25 miljoonan euron edestä Nesteen osakkeita vastikkeetta? (Kaleva 26.3.) Kyllä ”lahjaverokarhun” tulee liittyä mukaan tällaisessa lahjuksessa.
Malinen on Kalevan mukaan ollut Nesteen toimitusjohtajana vasta noin seitsemän kuukautta. Hänen johtaja-aikana Nesteen osakkeet ovat laskeneet reipasta vauhtia, tämän päivän (26.3.) kurssi on 8,7 euroa/osake, kun se vielä vuoden 2021 alussa oli yli 64 euroa/osake, eli markkina-arvo on laskenut kymmeniä miljardeja.
Painetta lisää vielä se, että vuosi 2024 meni miinukselle. Toisaalta nousuihin ja laskuihin osakkeet reagoivat globaalisti, joihin aina ei voida vaikuttaa.
Lisäksi Nesteellä on meneillään jälleen yt-neuvottelut, joissa arvioidaan kaikkiaan noin 600 työpaikan lopetus, Suomen osalta 450 työpaikkaa. Viime vuonna meni 320 työpaikkaa. Tästäkö pitäisi tulla toimitusjohtajalle positiivinen palkkio?
Johtaminen ei aina ole helppoa, mutta silti kohtuus palkitsemisessa tulisi aina olla. Riittäisikö ”alamäessä” palkkioksi normaaliksi sovittu palkka, näin johtokin olisi mukana talkoissa?
Samantyyppinen tilanne koettiin vuosia sitten Fortumin toilaillessa Saksan bisneksissä, sieltä saatiin miljarditappiot, mutta johtajisto palkittiin runsaalla kädellä. Omistajaohjaus ei tässä tapauksessa pysynyt mukana ja oli saamaton, vaikka oli valtaa. Yhtiön summittainen kasvuhakuisuus on vaarallista.
Nesteen yhtiökokouksen enemmistö oli palkitsemista vastaan, mutta kun Nesteen hallitus pystyy tekemään yksinään palkitsemispäätökset, niin yksin valtion yli 44 prosentin osuudella ei pystytä estämään tätä.
Olisiko tämä opettava esimerkki siitä, että tähän ja muuhunkin Suomen huoltovarmuuden kannalta toimivien yritysten omistajuus valtion taholta tulisi olla yli 50 prosenttia. Silloin olisi helppo tarvittaessa vaihtaa vaikka koko yhtiön hallitus toimintakuntoiseksi.
Joskus kuulee, että ei saada riittävän hyviä hakijoita yhtiöiden johtoon, etenkin ulkomailta, jos ei ole tarjolla tarpeeksi pätäkkää ja lahjuksia. Ei ongelmaa, sillä Suomesta on löytynyt taitavia johtajia iso joukko (MT 19.3.), yleensä yksityiselle taholle, jotka ovat saaneet yhtiön tulokset ja taseet kohdilleen. Henkilövähennyksiltä niissäkään ei ole säästytty. Ehkäpä he ovat ansioista palkkionsa saaneet, vaikka sivusta katsoen nekin tuntuvat kohtuuttomilta.
Juhani Paakki
Muhos