Hilima pöllähti suon laitaan, kun hilloja keräsin ajatuksiini jämähtäneenä. Tokasin hänelle, että mitäpä sinä täällä hästäät, ja eikö rastihommat ole sulta jo ohi? Hän meuhkasi, että enhän minä enää niitten takia tänne tullut, vaan kun puhuvat, että kaikki rämeetkin on jo aukoiksi hakattu! Piti lähteä itse kattomaan.

Rupattelimme aikamme ja sanoin Hilmalle, että eipä niitä korpihillojakaan enää muualta löydy kuin suojelualueilta.