TLDR Mad
Faktavideoita tubetustwistillä. Näin kuvailee kohderyhmään kuuluva nuori katsoja Yle Kioskin toimittaja Aleksi Rantamaan Yle Areenalle tekemää kuusiosaista sarjaa. Vuosi sitten sarjan ensimmäisellä kaudella Rantamaa tutki ihmismieltä ja hulluutta, nyt eri riippuvuuksia.
Jatkuvaan somevirtaan, laillisiin ja laittomiin päihteisiin, uhkapeleihin ja adrenaliinin kaipuuseen voi jäädä koukkuun.
Huumeet-jakso koskettavin
Tällä kaudella Rantamaa lupaa laittaa itsensä entistä enemmän likoon. Huumeita hän ei sentään vedä kameran edessä, mutta alkoholia kyllä. Adrenaliinipiikkiä hakeakseen hän tekee benjihypyn sillalta ja ulkonäköpaineita tutkiakseen sosiaalisen median kokeen.
Sarja on omistettu vuosi sitten nuorena menehtyneelle Amadeukselle, jonka tarina myös kerrotaan hänen omaistensa suulla kaunistelematta. Huumeet-jakso onkin sarjan koskettavin ja synkin. Isä kertoo, kuinka iloisesta ja herkästä pojasta tuli psyykenlääkkeitä ja aineita käyttävä nuori mies.
Hyvä, että Rantamaan kaltaisia nuoria osaajia on myös Ylen riveissä eikä pelkästään itsenäisinä tubettajina.
Keski-ikäisen on pakko googlata, että mitä lyhenne TLDR ohjelman nimessä tarkoittaa. Ahaa, nyt selkisi: "too long, didn't read". Ohjelma yrittää täysillä toimia päinvastoin.
Nuoria on niin vaikea saada keskittymään, että kaikki keinot on käytettävä.
Noin 20-minuuttiset jaksot on rytmitetty nopeiksi. On paljon eri osioita: ihmiskokeita ja haastatteluita. Faktaosuudet Rantamaa puhuu valkoisessa takissaan tiedemiehenä laboratoriossa. Mainio, odotettu osuus on, kun onnenpyörä arpoo teorian, jolla kyseistä riippuvuutta selitetään.
Sarjan lähestymistapa uppoaa vanhempaankin katsojaan.
Yle Areena