Kävelet kaupungilla. Joku tekee jotain uskomattoman noloa julkisella paikalla. Pysähdyt katsomaan, otat kuvan tilanteesta ja julkaiset sen vihaisen tekstin kera sosiaalisessa mediassa. Ihmiset yllyttävät toisiaan tuomitsemaan, mutta onko se sen arvoista? Luultavasti ei. Kaikesta ei tarvitse välittää.
Se on mielenkiintoinen ilmiö, miten joillakin ihmisillä tuntuu menevän kaikki ihon alle. Itse olen ymmärtänyt, että haluan kuluttaa energiaani niihin asioihin joilla on oikeasti väliä. Jokainen voi miettiä, mikä on juuri hänelle merkityksellistä, mutta tuskin kaikkien elämän tapahtumien kommentointi on sitä.
Jatkuva negatiivisuus syö sisältäpäin. On tutkittua tietoa, että pessimistinen ajattelutapa on sekä fyysisesti että psyykkisesti huonoksi ihmiselle. Positiivisuus ei ole siis vain trendikäs ajattelumalli vaan myös terveysteko. Se ei ole automaattisesti helppoa. Monesti erilaiset tuomitsevat tai ikävät ajatukset opitaan muun muassa kotona.
Sosiaalinen media mahdollistaa kanssaeläjien harmittomien, mutta myötähäpeää aiheuttavien tekemisten julkaisemisen kaikkien nähtäville. Eritoten ne julkaistaan kaikkien kommentoivaksi. Jossakin määrin on luonnollista kauhistella näkemiään asioita, mutta pidemmän päälle se käy rankaksi, sekä kauhistelijalle että kauhistelun kuulijoille. Uhria sitten ajattelemattakaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä? On hyvä muistaa, että ajatus on vain ajatus – tärkeintä on se, mitä sillä tekee. Tuomitsevan ajatuksen ilmestyessä on hyvä pysähtyä ja pohtia, mistä ajatus juontuu.
Seuraavaksi on hyvä tunnistaa, onko myötähäpeän, ärsytyksen tai muun ikävän tunteen aihe oikeasti haitallinen. Se ei useinkaan ole, eli sitten voi esimerkiksi unohtaa koko asian ja jatkaa päiväänsä. Vaihtoehtoisesti voi lempeään sävyyn huomauttaa itselleen, että olipas rumasti ajateltu, ja siirtyä eteenpäin. Pysähdy, tunnista ja toimi. Netissä ja kasvokkain.
Karoliina Ingervo
Oulu