Syöminen on monen pääelinkeino. Siksi moni seuraa ruoan hintaa huolissaan. Pienituloiset joutuvat olemaan tarkkana: mihin rahat riittävät.
Kansainväliset ja kotimaiset tutkimuslaitokset ovat esittäneet huolensa hintojen noususta. Helmikuun puolenvälin tienoilla julkaistu Maailmanpankin tutkimus osoitti, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ruokaindeksi on noussut loka- tammikuun välisenä aikana 15 prosenttia eli lähelle vuonna 2008 olleen ruokakriisin huipun indeksiä.
Ruokakriisi nosti hintoja Suomessakin. Nousua taittoi lokakuussa 2009 tehty elintarvikkeiden alvin alennus 17 prosentista 12 prosenttiin. Tämä viiden prosentin lasku siirtyi tehokkaasti kauppojen hintoihin.
Äskettäin julkaistiin tieto, jonka mukaan arvonlisäveron alennus oli vuoden 2010 loppuun sulanut niin, että hintojen nousu oli vienyt siitä 60 prosenttia. Minusta tuntuu kyllä ihan todella kummalliselta, että eduskuntavaalien alla esitellään verotusmalleja, joissa ollaan nostamassa ruoan hintaa verottamalla vieläkin raskaammin.
Suomessa on jo nyt muita EU-maita noin 10 prosenttia korkeampi elintarvikkeiden arvonlisävero. Sen vuoksi syömme arvioiden mukaan Euroopan toiseksi kalleinta ruokaa. Kun vielä otetaan huomioon se, että energian hinta ohjaa ruoan hintaa, voidaan tehdä jo tulevaisuuteen meneviä johtopäätöksiä.
Mikäli elintarvikkeille mätkäistään vielä lisää veroa, näkyy se välittömästi kauppojen hinnoissa. Ruoka kallistuu merkittävästi. On odotettavissa kovat ajat pienituloisille lapsiperheille, opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Tällä väestönosalla ruokaan menee helposti jopa 30 prosenttia tuloista. On aikamoista poliittista epärehellisyyttä selittää kaiken korjaantuvan kuin itsekseen tukien ja maksujen indeksikorotuksilla.
Kallis ruoka muokkaa ravintotottumuksia. Halpa ruoka on usein epäterveellisempää. Tulee mieleen vanha Karin pilapiirros, jossa rikas ostaa koiralleen jätkänmakkaraa ja perässä tuleva "jätkä" itselleen koiranmakkaraa. Eikä se nyt enää naurata.
Tarmo Raatikainen kansanedustajaehdokas (vas.) Kuusamo