Oulu investoi satoja miljoonia erilaisiin kohteisiin. Hiirosen nuoren naisen tapon taustalla on isompi ryhmä syrjäytyneitä ihmisiä. Pieniä kouluja lopetetaan erinäisistä syistä. Iin vanhukset siirretään satojen kilometrien päähän kustannuksien säästämiseksi. Seurakunnan kolehtirahoilla tuetaan naispappeuden vastustamista ja Putinia. Sanomalehtien aiheet pistävät pohtimaan yhteisten rahojen käyttöä: Mihin rahoja tulisi käyttää, ja mitä palveluja yhteiskunnan tulisi tarjota.
Ensimmäisenä voisi ajatella, että oppimisen tulokset eivät parane siitä, onko koulu kuinka pramea tahansa, vaan voisi sanoa mitä kodinoloisempi koulu, sen paremmat edellytykset se luo oppilaiden viihtyvyydelle ja vuorovaikutukselle. Koulujen kerskarakentamiselle ei ole perusteita.
Syrjäytyneet ja työttömät ovat erinomainen investointikohde. Mutta miten yhteiskunta pitäisi järjestää, että kaikkien elämällä olisi tarkoitus. Työnantajan näkökulma miestyövuosista tai -kuukausista tai nollatuntisopimuksista ei puhuttele kaikkia ihmisiä. Yhteiskunnan ilmapiiri on koventunut ja kaupallistunut. Sinun pitää olla hyvä tyyppi, jotta pärjäät.
Huomattava osa nuorista jättää hankkimatta ammatin. Toki osa on niin oma-aloitteisia, että he pärjäävät elämässä, mutta itselle mieluinen ammatti antaa paremmat mahdollisuudet toimeentuloon.
Harva päättäjä mieltää, että syrjäytynyt ihminen on yhteiskunnalle miljoonien eurojen menetys. Oppimismahdollisuuksia pitäisi tarjota erittäin matalalla kynnyksellä pienillä kyläpahasilla vaikka kiertokouluperiaatteella: Ajatuksena säästämme miljoona euroa, jos nämä kaksi syrjäytynyttä saadaan työelämään kiinni. Puoli tuntia työvoimaohjauksessa kerran kuussa ei ole se apu, jota syrjäytynyt ihminen tarvitsee.
Vanhuspalvelujen keskittäminen oli juttu, jota piti lukea monta kertaa: Onko ne päättäjät hulluja? Omaisethan ovat usein aktiivisesti mukana vanhustensa hoidossa. Jos matkaa on satoja kilometrejä, niin se on este. Keksikää jokin järkevämpi säästökohde, on helppo sanoa? Mutta mikä?
Kirkon rahojen käyttö on asia, johon maallikoiden ja kirkollisveronsa maksavien ei ole sallittua puuttua. Pidän naispappeutta kirkon pelastuksena ja ehdoton vaatimus on, että vähintään puolet piispoista tulee olla naisia, koska naisia on väestön ja kirkon jäsenistön enemmistö. Kirkon maanläheinen diakoniatyö ja sosiaalitoimen tiiviimpi yhteistyö syrjäytyneiden ja ongelmiin ajautuneiden ihmisten auttamiseksi voisi olla selkeä kehittämiskohde.
Kuntien ja kaupunkien keskinäinen kilpailu asukkaista on Suomen yhteiskunnan varojen haaskaamista. Teknopolis on oiva esimerkki, miten yksityinen raha toteuttaa yritysten vaatimia tila- ja palveluinvestointeja. Kaupunkien ja kuntien ei pääsääntöisesti pitäisi rakentaa tiloja yrityksille, jotta niiden kaupallinen mielekkyys tulee huolella pohdittua. Myös kouluinvestoinneissa voisi hyödyntää yksityistä rahoitusta ja erityisesti miettiä, onko uusia kouluinvestointeja oikeasti pakko tehdä?
Etätyö muuttaa monen ihmisen työtä ja työpaikka voi olla myös osittain kotona tai etätyötoimipisteessä, jolloin nykyisiä tiloja vapautuu ja niille pitää miettiä uusia käyttökohteita. Toimitilainvestoinnit voivat monessa tapauksessa osoittautua virheinvestoinneiksi lähitulevaisuudessa. Sen sijaan kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden kysyntä kasvaa tasaisesti ja niiden merkitystä aliarvioidaan investointikohteena.
Matti Lahdenperä
Liminka