Toimittaja Päivi Alasuutarin essee ”Suomi on kylmä maa päihteistä riippuvaisille ihmisille” (Kaleva 19.11.) nosti esiin karua faktaa liittyen päihderiippuvuuteen – tähän pahimmillaan kuolemaan johtavaan sairauteen. Kaiken Alasuutarin kirjoittaman voin allekirjoittaa.
Itse saan työssäni päihdetoipujien parissa nähdä ja kuulla tarinoita, jotka kaikesta tehdystä, tapahtuneesta ja kohdalle osuneesta huolimatta herättävät ja ylläpitävät myös toivoa paremmasta. Esimerkkinä vaikka tämä.
Oululaisen Janin (25 v.) elämässä alkoholia, kaiken näköisiä pillereitä, amfetamiinia ja ”mitä nyt sattui milloinkin olemaan” meni muutama vuosi sitten päivittäin. Jani itse kertoo: ”Se aika oli sekavaa. Oli rikoksia, päihtyneenä tehtyjä tietenkin. Ja jossain vaiheessa makasin vain kämpillä yksin, tekemättä mitään. Pelkäsin ihmisiä, enkä uskaltanut mennä ihmistenilmoille mihinkään.”