On erittäin tärkeää ja varteenotettavaa puhua ihmisten syrjään jäämisestä ja yksinäisyydestä. Koronaepidemia sulki alkumetreillään iäkkäämmän väestön elelemään ja pärjäilemään kodeissaan joko vain oman pienen kotiväen kanssa tai täysin yksin. Ensiarvoista elämänvirtaa tuovat kontaktit lapsiin ja lastenlapsiin ja muihin ihmisiin tyrehtyivät kokonaan tai hyvin vähiin.
Sama kanssakäymisen porttien sulkeutuminen tapahtui monille lapsille ja nuorille lähiopetuksen muuttuessa etäopetukseksi. Lisäksi vielä osallistuminen ryhmäharrastuksiin ja kokoontumisiin oli mahdotonta.