Itsenäisyyspäivänvieton yhteydessä mediassa usein päivitellään, että miksi aina vain niitä sotia pitää muistella?
Tutkimusten mukaan Suomen historiassa kuitenkin koulutus, vuoden 1906 yhtäläinen äänioikeus ja hyvinvointiyhteiskunta merkitsevät suomalaisille vähintään yhtä paljon kuin sodat. Seitsemän vuoden takaisessa valtioneuvoston koordinoimassa itsenäisyyden Suomi 100 -hankkeessa korostuivat kulttuuri, kansainvälisyys, naisten rooli ja paikallisuus sotien ollessa vain yksi, varsin vähäinen teema laajassa hankkeessa.
Silti sota on edelleen tärkeä aihe suomalaisessa historiakulttuurissa eli siinä, miten menneisyyttä tuotetaan, välitetään, käytetään ja ylläpidetään.
Kun Koneen Säätiön rahoittamaan Suomen tarinat -hankkeen teokseen Kertomuksia kansakunnasta (Kortti ym., 2024) suunniteltiin sisältöä, tarkoitus oli tarkastella suomalaista historiakulttuuria uudella, moniulotteisemmalla tavalla – ei vain sisällis-, talvi- ja jatkosodan kautta.
Osoittautui kuitenkin, että melkein puolet kirjan tutkijoista oli valinnut sotiin liittyvän aiheen. Myös hankkeeseen kuuluneessa avoimessa taidehaussa sota-aiheisia teoksia ehdotettiin runsaasti.
Se, että sota edelleen kiinnostaa tutkijoita ja taiteilijoita, vaikka kansalaisille se ei enää olisikaan tärkein aihe, ei ole kuitenkaan lopulta yllättävää. Sodat ovat hyvin monimuotoinen ja -ulotteinen tapahtuma, jota analysoida. Niihin liittyy politiikkaa, taloutta, tekniikkaa, mediaa, ympäristöä, arkea, tunteita ja – juhlaa.
On totta, että Suomen itsenäisyyden vietossa sodilla on ollut ajoittain merkittävä rooli. Nykyisen hallitsevan asemansa ne ovat saaneet kuitenkin vasta 1900-luvun lopulta alkaen. Sodat eivät ole olleet täysin näkymättömissä aiemminkaan. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta alkoi järjestää Hietaniemen sankarihaudoilla vierailevaa itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta jo 1950-luvun alussa.
Virallista muistikulttuuria edustavan Yleisradion itsenäisyyspäivän radio- ja televisio-ohjelmistossa talvi- ja jatkosota ovat olleet jonkinasteisesti läsnä vasta 1970-luvun lopulta lähtien. Tätä ennen Yleisradion itsenäisyyspäivän asiaohjelmisto keskittyi muun muassa itsenäisyysprosessiin, kansalliseen historiaan, suomalaiseen kulttuuriin, suurmiehiin, mutta toisaalta myös suomalaisuuden määrittelyyn ja aikalaisyhteiskuntaan.
Neuvostoliiton ja suomettumisen jälkeisen, niin sanotun uusisänmaallisuuden nousun aikana talvi- ja jatkosotia muistelevat ja veteraanien kokemuksia esiin nostavat ohjelmat vakiinnuttivat asemansa Yleisradion itsenäisyyspäivän ohjelmistossa.
Presidentinlinnan vastaanotolle presidentti Mauno Koivisto, itsekin sotaveteraani, kutsui kaikki Mannerheim-ristin ritarit ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1987. Itsenäisyyspäivän muistamisessa kohde on siirtynyt itsenäisyyden saavuttamisesta itsenäisyyden puolustamiseen.
Tavatonta tällainen sotien muistaminen ei ole. Harvassa ovat ne kansakunnat, jotka eivät perusta olemassaoloaan sodan kaltaisille uhriuden ja väkivallan kokemuksille. Sodat ovat hyvä tarina, josta ammentaa myyttisluonteista hyvän ja pahan taistelua. Tätähän Putinkin hyödyntää viitatessaan ”suureen isänmaalliseen sotaan” tämän päivän sotaisessa retoriikassaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen liittyminen Natoon ovat lisännet myös suomalaista militarismia. Suomen asema on uusi, mutta näkyykö se itsenäisyyspäivän vietossa?
Suomessa sotien muistamisessa on viime vuosina ollut taisteluiden, joukkojen ja sankaritarinoiden lisäksi mukana myös lotat, kotirintamat, sotalapset ja sotaorvot. Kipeitäkään aiheita, kuten natsien kanssasotimista ei ole vältelty. Nämä aiheet eivät heikennä itsenäisyyden merkitystä tai veteraanien arvostusta sen takaajana.
Kun marraskuun alussa uutisoitiin tasavallan presidentti Alexander Stubbin järjestävän veteraaneille ja lotille oman juhlatilaisuuden Presidentinlinnassa 2.12., herätti uutinen paljon tunteita ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tämä kertoo siitä, että itsenäisyyspäivän ja veteraanien suhde on kansalaisten mielissä vahva.
Täytyy myös muistaa, ettei itsenäisyyspäivän vietto ole kovinkaan yleistä maailmalla. Kansallisia päiviä toki on, mutta joko niihin liittyy paljon ristiriitaisuuksia tai niiden vietosta ei ole päästy yksimielisyyteen, kuten Ruotsissa.
Vaikka sotien veteraaneja ei kohta enää ole keskuudessamme, sota säilyy yhtenä Suomen itsenäisyyttä määrittävänä aiheena vielä heidän jälkeensäkin. Se, miten sotia painotetaan, vaihtelee kuitenkin aikakauden mukaan.
Jukka Kortti on yhteiskuntahistorioitsija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Iisa Aaltonen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa