Tamperelaissyntyinen runoilija Viljo Kajava (1909–1998) oli sisällissodan syttyessä tammikuussa 1918 kahdeksan vanha. Kaupungin osallisuus keskeisenä sotanäyttämönä vaikutti oleellisesti hänen lyriikkansa yhteiskunnallisuuteen.
Vuonna 1966 julkaistun Tampereen runot -kokoelman tekstit henkivät vahvasti itse koettua, mutta harvempi Kajavan runoja lukeva on tiennyt, miten tarkkaan niissä esiintyvä ”isä” on kertomusta runoilijan isän Konrad Kajavan kokemuksista.
Sitä ryhtyi pohtimaan myös Konradin tyttärenpojan poika, Jani Kortesluoma. Hänen omakustanteena ilmestynyt teoksensa Tampereen runojen isä: Konrad Kajavan sisällissota ilmestyi toukokuussa.
Kortesluoma kertoo selvittäneensä kotikaupunkinsa Kouvolan paikallishistoriaa ja törmänneensä Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksessa mainintaan sairaalassa haavoittuneena makaavasta runoilija Juhani Siljosta ja tämän huonetoverista räätäli Konrad Kajavasta.
Tämä antoi idean selvittää, mitä muuta tietoa löytyisi.
– Minua kiinnosti, oliko niillä muutamilla runoilla miten vahva historiallinen tausta ja minkä verran niissä on taiteilijan vapautta.