Suomen tulevaisuudennäkymät ovat faktojen valossa synkät, eikä nykyhetkessäkään ole liialti kehumista. Työttömyysaste on EU:n toiseksi korkein, aiemmin vahvuudeksemme luettu koulutusaste matelee Chilen ja Turkin tasolla, eikä talouden alttarille velkajarrun kautta uhrattava päätöksenteko tuskin naita meitä ainakaan nähtyä positiivisempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Yhteistä suunnitelmaa tai edes visiota ei tunnu lisäksi olevan tekoälyaikakauden tuomista muutoksista ja niihin vastaamisesta. Miten olemme yhteiskuntana varautuneet esimerkiksi tekoälyn tuomaan massiiviseen työn uusijakoon, joka hiipii luoksemme vääjäämättömästi, vaikka kuinka kääntäisimme katseemme siltä?
Uutta Nokian ihmettäkään ei ole tulossa pelastamaan, jos konsulttitalo McKinseyn viimesyksyiseen raporttiin on uskominen: suomalaiset suuryritykset ovat visiottomia ja niiden tavoitteet kunnianhimottomia. Kasvuajattelu ei asu näissä yrityksissä, joissa kustannussäästöt ovat pikemminkin tavoiteltu tila kuin viimesijainen keino turvata yrityksen kannattavuus.
Siinä missä muut kehittyneet maat luovat uutta ja kurottavat tähtiin, Suomi taantuu kilpailemaan Itä-Euroopan ja Etelä-Amerikan maiden kanssa sellunkeiton tai halvan teräksen tuotannon työn hinnasta. Siinä kilpailussa kaikki tietänevät, miten Suomen käy.
Innovatiiviset startup-yritykset valavat kuitenkin toivoa paremmasta huomisesta. Näiltä yrityksiltä löytyy rohkeutta ajatella isosti, sillä ne ymmärtävät nykyaikaisen yrityselämän keskeisen lainalaisuuden: kasva tai kuihdu.
Startupit eivät tyydykään valtaamaan pelkästään kotimarkkinaansa, vaan suuntaavat katseensa ennakkoluulottomasti Suomen rajojen ulkopuolelle. Pääomia allokoidaan tuotekehitykseen ja kasvuun – ei lähinnä osinkojen jakamiseen, kuten McKinseyn raportti osoittaa suurten ja keskisuurten yritysten pääasiassa tekevän.
Startup-lähtöisten yritysten osuus Suomen viennistä onkin tänä päivänä jo 10 prosenttia, ja tuon luvun odotetaan tuplaantuvan seuraavalle vuosikymmenelle mentäessä. Startupien toimintaedellytyksiä voitaisiin kuitenkin vielä parantaa: esimerkiksi alikehittyneet ja jäykähköt rahoitusmarkkinat toimivat edelleen kasvun pullonkaulana monille potentiaalisille startupeille.
Työmarkkinoiden nykyaikaiset trendit, kuten vuosittain toistuvat yt-kierrokset sekä kitsas palkkakehitys eivät myöskään näytä tarttuneen startupeihin, pikemminkin päinvastoin: hyviä tekijöitä etsitään jatkuvasti ja heistä pyritään todella pitämään myös kiinni. Muun työmarkkinan kompuroidessa, startup-lähtöisissä yrityksissä työskentelevien määrä nelinkertaistui vuosien 2013 ja 2021 välillä.
Ajattelu jo itsessään on tekemistä, ja täten voimmekin vain toivoa, että tällaiset ajattelu- ja toimintamallit läikkyvät startup-maailmasta myös muualle yrityskenttään – ja aina päättäjätasolle asti. Toivottavasti siis heräämme seuraamaan tätä pimeydessä kajastavaa valoa: se voi olla ainoa keinomme löytää reitti takaisin kukoistuksen tielle.
Kalle Alin
väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto