Kun etätapaamiset korona-aikana lisääntyivät, viittomakielen tulkkeja kouluttava Elina Tapio teki yllättävän havainnon.

Tapiolla oli runsaasti sekä viittomakielisiä että kuulevien etätapaamisia. Hän havaitsi, että kuulevien tapaamiset ovat puuduttavia ja väsyttäviä. Sen sijaan viittomakielisten kanssa hän saattoi istua ruudun ääressä kolmekin tuntia väsymättä samalla tavalla.

– Minua alkoi kiinnostaa, että mikä ero näissä on ja mistä se johtuu. Tiesin, että viittomakielisten etävuorovaikutustaitoja on tutkittu jonkun verran ja sain sieltä hieman perustaa havainnolleni, Raami-kehittämispalvelut -yrityksensä kautta koulutuksia tarjoava Tapio sanoo.