Iivari Karjula (Kaleva 18.5./Lukijalta) kummastelee ”ateistin” mielenkiintoa kirkon avioliittokäsitystä kohtaan (Kaleva 15.5./Lukijalta). Kirkonkaan ihmiskäsitys ei ole vain sen oma asia. Siitä on perimmiltään kysymys.
Karjula ei ymmärrä viittaustani Salomoon. Hän puolustaa satojen vaimojen pitämistä heteroseksuaalisuutena. Salomolla oli vaimoja kuin karjaa, kuvastaa sekin Vanhan testamentin arkaaista ihmiskäsitystä, josta ei ole syytä enää ottaa oppia. Karjula pitää homoutta syntinä.
Karjula ei pitänyt islamin rinnastamisesta juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Näiden samaa alkuperää olevien monoteististen uskontojen olemukseen on kuulunut ensinnäkin uskonnollinen suvaitsemattomuus ja väkivalta muun uskonnon omaavia ja omia väärin uskovia kohtaan.
Toiseksi, niiden moraalikäsitykset ovat niin ikään olleet arkaaisia ja autoritaarisia, Jumalan lakeja: Mooseksen laki, sen revisioitu muoto vanhoillisessa kristinuskossa, ja islamin sharia.
Juutalaisen ja kristinuskon taruhahmo Mooses oli huumorimies. Tultuaan vuorelta lain taulu viides käsky ”älä tapa” kainalossaan hän antoi käskyn: ”tappakaa jokainen, olkoon oma veli, ystävä ja sukulainen”. Saldo kultaisen vasikan palvonnasta oli toisen Mooseksen kirjan mukaan kolmetuhatta miestä. Tuohon aikaan naisia ja lapsia ei laskettu.
En voi arvostaa Vanhan testamentin ihmiskäsitystä. Vanhan testamentin mukaan Jahve antoi satakunta tappokäskyä, jopa joukkomurhiin. Fundamentalisti Karjulan käsitys Raamatusta sellaisenaan Jumalan sanana on primitiivinen.
Sen sijaan Kreikassa ja Roomassa jo vuosisatoja ennen ajanlaskua alkua oli rationaalisia, maallisia säädettyjä lakeja. Niitä kehittelivät filosofit, kansankokoukset ja senaatti.
Suhtautuminen juutalaisiin ja homoseksuaaleihin ovat olleet kristikunnan pitkäkestoisia ihmisoikeusrikkomuksia.
En heilutellut natsikorttia. Juutalaisvastaisuutta näkyi jo Uudessa testamentissa. Johanneksen evankeliumissa juutalaisen Jeesuksen suuhun pantiin – toivottavasti historiallisesti epäuskottavasti – sanat, joiden mukaan juutalaiset ovat Saatanasta. Paavali kirjoitti, kuinka juutalaiset ovat tappaneet Jeesuksen ja ovat kaikkien vihollisia.
Kielteinen asenne juutalaisia kohtaan voimistui alkuvuosisatoina niin sanotussa pakanakristillisyydessä. Kristityt pitivät juutalaisia Jeesuksen eli Jumalan murhaajina. Juutalaiset saivat kohdata toistuvasti vainoa, karkotuksia, pakkokäännyttämistä ja erityisesti myöhemmällä keskiajalla joukkomurhia.
Lutherin vihamieliset ja herjaavat kirjoitukset juutalaisista olivat natsipropagandan käytössä. Kristikunnan juutalaisvastaisuus oli välttämätön, joskaan ei riittävä edellytys holokaustille.
Kristikunnan on uskallettava tunnistaa menneisyytensä ihmiskäsityksen rajoitukset. Jeesuksen rakkauden käsky jää edelleen jalkoihin homoseksuaalien syrjinnässä.
Kari Kannala
eläköitynyt asianajaja, Tornio/Vantaa