Turussa 13.–17. toukokuuta kokoontuva kirkolliskokous tuskailee avioliittokäsityksen parissa. Edustajien on syytä pohtia arvojensa perusteita ja juuria.
Ne, jotka eivät hyväksy avioliittoa samaa sukupuolta olevien kesken, vetoavat juutalais-kristillisen Raamatun opetukseen. Islamin ja Koraanin he unohtavat. Ihmisten ja kirkonkaan arvot ovat harvoin omia ja tuoreita.
Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin yhteinen perintö ja sen uskonnollinen ja seksuaalinen suvaitsemattomuus painavat vielä raskaana nykyihmisten aivoja.
Kaikissa on myytti, kuinka Jahve-Jumala-Allah loi Aatamin ja Eevan, miehen ja naisen. Näiden yksijumalaisten uskontojen alkuperä on seemiläinen kulttuuri, joka perustui paimentolaisuuteen. Muhammedkin oli kamelinajaja. Islamin synty oli mahdollista, kun Muhammedin elinolot paranivat hänen naitua rikkaan kauppiaan lesken.
Seemiläinen kulttuuri oli paljon primitiivisempi kuin antiikin kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri. Niissä harjoitettiin filosofiaa ja tieteitä, ja seksuaalinen ja uskonnollinen suvaitsevaisuus vallitsi vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Niissä oli myös luonnonoikeudellista ajattelua ihmisten luonnollisista oikeuksista autoritaarisen jumalan lain sijasta.
Vanhan testamentin juutalaisuus salli moniavioisuuden vain miehille. Kuningas Salomolla Raamatun mukaan, johon vanhoilliset vetoavat, oli satoja vaimoja. Kuka uskoo? Samoin islam salli moniavioisuuden. Sen sijaan kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa oltiin yksiavioisia.
Länsi alkoi uudella ajalla vapautua jumalan laista renessanssissa ja valistuksessa luonnonoikeudellisen ajattelun ansiosta, ja kehittyä oikeusvaltioiksi tunnustamaan yksilön ja hänen luonnolliset oikeutensa. Laki erkaantui uskonnosta, syntyi maallinen laki ja vähitellen sekulaarit ihmisoikeudet. Renessanssin ja valistuksen vaikutuksesta myös kristinusko humanisoitui vähitellen toisin kuin islam.
Islamilainen maailma ja venäläinen ortodoksinen itä jäivät seemiläisen jumalan lain alle, jotkut myös lännessä, kuten kirkon kipuilu Suomessakin osoittaa. Ja arkaainen suvaitsemattomuus ja vetoaminen seemiläisen jumalan, Jahven-Jumalan-Allahin, lakiin jatkuu. Evoluutio, biologia ja ihmisoikeudet saavat huutia.
Homoseksuaalien syrjintä on ollut juutalaisvastaisuuden ohella kristikunnan suurin ihmisoikeusloukkaus, synti. Kristikunnan juutalaisvastaisuus meni pitkälle ja oli viimein holokaustin välttämätön, joskaan ei riittävä edellytys. Syyllisyyttään niin luterilainen kuin roomalaiskatolinen kirkko pyysivät anteeksi toisen maailmansodan jälkeen. Anteeksipyyntö seksuaalisesta syrjinnästä vie vielä aikansa.
Kari Kannala
eläköitynyt asianajaja
Tornio/Vantaa