Ihmisen toiminta vaikuttaa eri puolilla maailmaa elävien susien rakenteeseen, selviää Oulun yliopistossa tehdystä kansainvälisestä tutkimuksesta.
Tutkimuksessa analysoitiin yli 200 suden kalloa eri puolilta maailmaa.
Luonnonympäristö ei selitä kaikkia eroja susien kalloissa, vaan myös ihmisten toiminnalla on ollut vaikutusta varsinkin viimeisen kahden vuosisadan aikana.
Ihmiset harvensivat tai hävittivät susikantoja 1800- ja 1900-luvuilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Osa kannoista elpyi luonnollisesti, toisissa naapurialueiden sudet valtasivat uusia alueita tai tapahtui risteytymistä muiden populaatioiden kanssa.
– Ihminen on monin tavoin vahvistanut susikantojen eriytymistä. Kantojen pienentyminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen ovat vähentäneet populaatioiden välistä geenivirtaa, mikä näkyy sekä perimässä että ulkonäössä, tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Dominika Bujnakova Oulun yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Esimerkiksi Suomesta ja Skandinaviasta sudet hävitettiin lähes sukupuuttoon. Sudet palasivat alueelle itäisistä populaatioista saapuneiden susien myötä.
Paikallisten sopeutumien ymmärtäminen korostuu, kun suunnitellaan susien siirtämistä alueelta toiselle tai susien palautuksia.
– Susien siirtäminen alueelta toiselle ilman niiden kehityshistorian ja ekologisten erojen huomioimista voi heikentää niiden selviytymistä uudessa ympäristössä, tiedotteessa sanotaan.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopistossa yhteistyössä kansainvälisten tutkijoiden ja luonnontieteellisten museoiden kanssa.
