Viime aikoina julkinen keskustelu on käsitellyt pääosin nuorten huumekuolemien ja Alfa-PVP muuntohuumeen käytön merkittävää lisääntymistä. Nämä ovat tärkeitä huolenaiheita, mutta on huumeiden käyttöön liittyvistä ilmiöistä on puhuttava myös laajemmin.
Huumeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla kaikissa ikäryhmissä, minkä vuoksi katse tulee kohdistaa nuorempien ohella myös iäkkäisiin huumeiden käyttäjiin. Tällä hetkellä vanhemmat ikäryhmät jäävät herkästi katveeseen.
Iäkkäiden huumeiden käyttäjien näkymättömyys kuvastaa yhteiskuntamme arvoja. Huumeiden käyttöä ei mielletä yhteiskunnallisten ikänormien mukaan iäkkäille ihmisille sopivaksi toiminnaksi, minkä seurauksena yhteiskunta sulkee silmänsä ilmiöltä.
Iäkkäiden päihteiden käytössä alkoholiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota, mutta huumeiden käyttö on jäänyt näkymättömäksi.
Tarkastelin sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani ikääntyvien pitkään kestänyttä huumeiden ongelmallista käyttöä. Tarkoituksenani oli lisätä tietoisuutta ikääntyvistä huumeiden käyttäjistä nuorempien huumeiden käyttäjien rinnalla.
Pitkään kestänyt huumeiden käyttö voi nopeuttaa ikääntymisprosessia ennenaikaisesti jopa 15 vuotta. Tämän seurauksena ikääntyvien huumeiden käyttäjien palvelutarpeet voivat vastata esimerkiksi 50-vuotiaina yleisesti iäkkäiksi miellettyjen eli yli 65-vuotiaiden tarpeita.
Iäkkäiden huumeiden käyttöä on tehtävä näkyväksi, sillä heidän määränsä tulee kasvamaan tulevina vuosina. Taustalla vaikuttavat yleinen väestörakenteen muutos ja elinajanodotteen pidentyminen, mutta myös hoidon saatavuuden parantuminen ja haittojen vähentämispalveluiden kehittyminen.
Lisäksi merkitystä on sillä, että nuoruudessa jatkunutta huumeiden käyttöä saatetaan jatkaa ikääntymisestä huolimatta.
Tuleva kehitys on tuotava julki, jotta palvelujärjestelmässä osataan varautua iäkkäiden huumeiden käyttäjien kasvavaan määrään. Nykyinen palvelujärjestelmä on tämän suhteen riittämätön, eikä se tunnista tarpeeksi iäkkäiden monimuotoisia palveluntarpeita.
Iäkkäiden huumeiden käyttäjien näkymättömyydestä kertoo myös se, että palvelut on osoitettu ensisijaisesti nuoremmille. Nämä vaikuttavat myös iäkkäiden palveluihin hakeutumiseen kielteisesti.
Yhteiskunnan on herättävä ilmiön todellisuuteen, jotta toimivien ennaltaehkäisykeinojen ja interventioiden kehittäminen on mahdollista. Lisäksi tietoisuuden lisääminen auttaa vähentämään huumeiden käyttäjiin kohdistuvaa stigmaa, joka on moninkertainen iäkkäillä huumeiden käyttäjillä.
Ilmiöltä silmien sulkeminen ei edesauta sen ratkaisemista, vaan päinvastoin.
Senni Saastamoinen
sosiaalityön opiskelija, Lapin yliopisto