Hyvinvointialueiden yhteenlasketut viime vuoden tilinpäätökset ovat ylijäämäisiä. Pääongelma ei olekaan, leikkauksista huolimatta, hyvinvointialueiden rahoitus, vaan valtion rahoituksen vääränlainen kohtaantuminen ja liian tiukka alijäämien kattamisaikataulu.
Aikataulun takia monilla alueilla jouduttiin supistamaan palveluverkkoa, irtisanomaan henkilöstöä ja heikentämään palveluja, ilman että korvaavia toimintatapoja kyettiin kehittämään. Aikatauluun vaadittiin lykkäystä. Lopulta hallitus taipui viime vuoden lopulla antamaan lakiesityksen, jolla alijäämien kattamisvelvoitteeseen annetaan lisäaikaa, mutta ei automaattisesti vuoden 2028 loppuun saakka, eikä kaikille alueille.
Hallitus ilmoitti 3. maaliskuuta antavansa muutosesityksen, jolla määräaikaa lisätään 2029 loppuun saakka. Perusongelmaa, eli järjestelmän symmetrisyyttä, jossa toisten alueiden tulokset vaikuttavat jokaisen alueen lopulliseen rahoitukseen, esitys ei poista.
Hyvinvointialueet käyttävät 27 miljardia euroa tänä vuonna. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu yli 80 prosenttisesti diagnoositietojen varaan, joiden pitäisi kuvata palvelujen tarvetta eri alueilla. Diagnoositiedoissa on ilmennyt virheitä, muun muassa eri alueilla käytössä olevat tietojärjestelmät tuottavat eri tavoin tietoa rahoituksen jakamiseksi. Talousneuvosto on perustellusti myös todennut, että järjestelmä sisältää vääränlainen kannusteen: järjestelmä kannustaa diagnoositietojen lisäämiseen, ei sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.
Hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituksen uudistamiseksi on lausuntokierroksella. Se on pääasiassa leikkauslaki, jolla hallituksen päättämät alueiden rahoituksen leikkaukset viedään lainsäädäntöön. Muuten esitys on hienosäätöä. Järjestelmän isoja virheitä esitys ei korjaa.
Yksi rahoitusjärjestelmän isoista virheistä on liiallinen väestön määrän korostus. Jokaisen hyvinvointialueen rahoitus lasketaan kertomalla alueen asukaskohtainen rahoitusosuus alueen väestön määrällä. Silti järjestelmässä 13 prosenttia rahoituksesta kohdennetaan vielä erikseen asukaslukuperusteisesti. Esityksessä väestön määrätekijää vähennetään yhdellä prosenttiyksiköllä ja vastaavasti tarvetekijöiden osuutta lisätään. Väestötekijän lisäpainotus olisi ollut perusteltua poistaa jaksotettuna muutamalle vuodelle, ja lisätä vastaavasti tarveperusteilla jaettua rahoitusta.
Nykyisin valtaosa väestöään kasvattavista alueista saa niin paljon rahoitusta, että ne kykenevät kasvattamaan kustannuksiaan selvästi keskimääräistä enemmän, ja silti alueen talous on ylijäämäinen. Toisaalta moni väestöään menettävä alue, jonka kustannuskehitys on alle keskiarvon, saa rahoitusta lisää keskimääräistä vähemmän ja talous on alijäämäinen. Tähän ei esitys tuo merkittävää muutosta. Välttämätöntä on saada nykyiset diagnoositiedot toimimaan kunnolla. Osaratkaisuna THL:lle ja VM:lle annettava oikeus korjata virheellisiä tietoja on tarpeen.
Hallitus on asettamassa parlamentaarista työryhmää pohtimaan hyvinvointialueiden kehitystä. Toivottavasti siitä huolimatta lausuntokierroksella olevaa lakiesitystä korjataan olennaisesti. Alueille on myös annettava lisää päätösvaltaa järjestää toimintansa!
Timo Kietäväinen
maaneuvos, Helsinki