Vaikka sote-uudistus tuleekin, oululaiset ovat silti oululaisia ja meidän tulee jatkossakin turvata erilaiset hyvinvointipalvelut, olipa tuottajana kunnallinen, yksityinen tai kolmas sektori. Hyvinvointia ovat toimivat sivistys-, kulttuuri- ja tekniset lähipalvelut, työllisyys sekä elinkelpoinen ja turvallinen elinympäristö. Jokaisen pitää ottaa myös vastuuta itsestään ja lähimmistään.
Samalla kun Oulu maksaa noin 30 miljoonaa euroa työttömyysakkoja, muun muassa hoitokodeissa ja laitoksissa on pula auttavista käsistä ja kuuntelevista korvista. Ei laitoshoidossa oleva vanhus tarvitse jatkuvasti ammattihoitajaa. Hän tarvitsee ihmistä ihmiselle, joka veisi ulos, kirjastoon tai vaikka munkkikahville lähihuoltamolle.
Hoitajan töitä 80-luvulla aloittaessani pitkäaikaisosastollamme oli ns. vippareita, jotka työpaikkakoulutuksen myötä potilaiden kanssa juttelivat, lukivat ja auttoivat wc-käynneillä. Yhteistyö pelasi hyvin kun roolimme olivat selvät ja me koulutetut hoitajat hoidimme varsinaiset sairaanhoidolliset työmme. Näin myös meille hoitajille vapautui aikaa ei-hoidollisiinkin kohtaamisiin. Tiedän monta nuorta tai alun perin ihan eri alalle koulutuksen saanutta, jotka saivat kipinän hoitajaksi tai lääkäriksi.
Edelleen omaishoitajat ja ns. lapsiongelmaiset omaiset tarvitsevat kanssakulkijaa, kuuntelijaa ja tuuraajaa, jotta jaksaisivat paremmin. Jos vain virkamiehet ja me poliittiset päättäjät olisimme rohkeita uusiin toimintatapoihin ja ennen kaikkea osaisimme kuunnella heitä, todellisia asiantuntijoita, asia olisi ratkaistavissa. Vammais- ja vanhuuslaki on ollut voimassa jo kauan, mutta tekemistä riittää vielä pitkään ja myös hoitajien jaksamisen kannalta. Lisäksi ensihoito- ja pelastustoimi pitää taata riittävin resurssein vapaaehtoistoimintaa unohtaen. Valinnanvapaus on keskeinen teema myös kuntavaaleissa. Annetaan sille aito toteutumisen mahdollisuus. Sinä päätät!
Antti Rautio
kuntavaaliehdokas (kok.)
terveydenhuollon ja pelastusalan
ammattilainen, alan yrittäjä
Oulu