Rakennusliike X Oy:llä menee lujaa. Paikkakunnalla tunnettu urakoitsija voittaa tämän tästä julkisia kilpailutuksia, koska se pystyy tarjoamaan urakat paljon kilpailijoitaan edullisemmin.
Jälleen X Oy saa ison kaupungin viraston urakoitavakseen. X Oy teettää urakkansa aliurakoitsijoilla. Heidän kilpailuttamisestaan vastaa X Oy:n työnjohtaja.
Työnjohtaja taas rakentaa perheelleen omakotitaloa kaupungin liepeillä olevalle asuinalueelle. Omakotitalon rakentavat hänen kaupunkinsa urakkaan valitsemansa aliurakoitsijan työntekijät. Omakotitalo valmistuu, mutta työnjohtajalle ei tule koskaan laskua.
Kyse on lahjonnasta, joka on yksi Suomessa tapahtuvan korruption monista muodoista.
Tämän jutun lopussa olevalla lomakkeella voit kertoa luottamuksellisesti omia kokemuksiasi korruptiosta. Keräämme tietoja journalistisiin tarkoituksiin, ja teemme niistä mahdollisesti aiheeseen liittyviä jatkojuttuja.
Kaveria ei jätetä
Korruptioon liittyvässä keskustelussa mainitaan usein hyvä veli -verkostot. Tutkimusten mukaan juuri nämä verkostot ovat kansalaisten mielestä yleisintä korruptiota Suomessa.
Viimeiset vuosikymmenet yrityksiä ja julkisyhteisöjä on suorastaan kannustettu aktiivisuuteen ja verkostoitumiseen. Missä siis menee normaalin suhdetoiminnan ja epäterveen hyvä veli -verkoston raja?
Korruptiota vastaan taistelevan oikeusministeriön kriminaali- ja rikosoikeusosaston erityisasiantuntija Venla Mäntysalo pitää juuri hyvä veli -verkostoja yhtenä vaikeimmista korruption muodoista, sillä siihen on vaikea tarttua rikosoikeuden tai muun sääntelyn avulla.
– Kyse on salaisesta ja omia etuja ajavasta vastavuoroisuuden verkosta.
Mäntysalon mukaan keskeistä hyvä veli -verkostossa on se, että verkosto toimii epäeettisesti ja mahdollisesti myös lainvastaisesti. Verkoston jäsenille voidaan jakaa kohtuuttomia tai perusteettomia etuja.
Usein myös luodaan riippuvuutta ja kiitosvelkaa. Verkoston jäseniä myös suojellaan mahdollisten seuraamusten varalta.
– Normaalissa suhteessa ei pitäisi syntyä perusteettomia etuja ja riippuvuussuhteita.
Venla Mäntysalon mukaan hälytyskellojen pitäisi soida, mikäli ulkopuolisille syntyy vaikutelma siitä, että yhteisistä julkisista asioista päätetään salassa ja päätösten perusteet eivät kestä päivänvaloa.
– Yksi merkki mahdollisesta hyvä veli -verkostosta on se, että tietyt tahot voittavat huomattavan usein julkisia kilpailutuksia.
Korruption kallis hintalappu
Suomi menestyy vuodesta toiseen hienosti kansainvälisten järjestöjen kuten Transparency Internationalin tutkimuksissa, joissa selvitetään yhteiskuntien korruptoituneisuutta. Se perustuu Venla Mäntysalon mukaan siihen, että Suomessa tapahtuva korruptio ei näy kaikissa tutkimustuloksissa.
– Kansainväliset mittarit perustuvat usein julkisen sektorin lahjontaan, joten Suomi sijoittuu hyvin.
Suomessa ei siis pitäisi olla sinisilmäisiä ja tuudittautua hyviin tuloksiin.
– Vaikka korruptio harvoin näkyy suoraan arjessamme, sitä tapahtuu myös Oulussa aivan kuin kaikkialla muuallakin Suomessa, Veera Mäntysalo muistuttaa.
Erityisen alttiita korruptiolle ovat sellaiset yksityisen ja julkisen rajapinnat, joissa liikkuvat isot rahat. Tällaisia ovat esimerkiksi kaupungin suuret hankinnat. Muita korruptioherkkiä yhteiskunnan alueita ovat muun muassa hankinnat, kaavoitus, rakennusala, terveysala ja urheilu.
Korruption aiheuttamat kulut yhteiskunnalle ovat miljardiluokkaa. Euroopan parlamentin teettämän raportin mukaan korruptiosta aiheutuu Suomen valtiolle 3,9 miljardin euron vuosittaiset tulonmenetykset.
Sillä maksaisi hoitajien pyytämät palkankorotukset kahteen kertaan.
Tyypillisimpiä korruption muotoja ovat lahjonta, kartellit, asiaton vaikuttaminen ja esimerkiksi sukulaisten suosiminen valintatilanteissa.
– Myös niin sanottu pyöröovi-ilmiö, jossa esimerkiksi merkittävä viranhaltija siirtyy kesken kautensa elinkeinoelämän palvelukseen, voidaan katsoa korruptioksi, mikäli toiminta on räikeää ja sen tavoitteena on perusteettoman edun saaminen itselle tai lähipiirille, Mäntysalo sanoo.
Edellä luetelluissa tapauksissa liikutaan usein lain harmaalla alueella, minkä vuoksi korruptoitunutta toimintaa on vaikea havaita saatikka osoittaa lainvastaiseksi.
Mihin raja vedetään?
Kansalaisen voi olla vaikea havaita korruptiota. Se johtuu siitä, että Suomessa ei ole kovinkaan paljoa niin sanottua katutason korruptiota.
– Suomessa viranomaisia ei tarvitse lahjoa kuten monissa muissa maissa. Meillä tapahtuva korruptio on vaikeasti havaittavaa sorttia, erityisasiantuntija Venla Mäntysalo sanoo.
Suomalainen korruptio ilmenee usein siten, että esimerkiksi kuntaan muodostuu pieni vahvojen toimijoiden piiri, joka ajattelee – ehkä jopa aivan aidosti – toimivansa kuntansa tai kaupunkinsa hyväksi.
Mitä on korruptio?
Korruptio on vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi. Väärinkäyttö voi olla lainvastaista tai muuten epäeettistä toimintaa.
Korruptioon voivat syyllistyä niin yksityishenkilöt, virkamiehet, poliitikot kuin elinkeinoelämän palveluksessa toimivat.
Korruptio hidastaa taloudellista kehitystä, lisää eriarvoisuutta ja ympäristötuhoja sekä heikentää demokratiaa. Se vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia saada palveluja ja elää tasa-arvoista, hyvää ja turvallista elämää.
Korruptio maksaa Suomen taloudelle liki neljä miljardia euroa vuodessa.
Lähde: Oikeusministeriö / Korruptiontorjunta.fi
Toisinaan linjanvetoja siitä, mikä on korruptiota, joudutaan hakemaan tuomioistuinlaitokselta.
Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan käynnissä niin sanotun Kittilä-tapauksen puinti. Oikeuden ratkaistavana on, toimivatko Kittilän kuntapäättäjät kunnan vai yksittäisen henkilön edun mukaisesti vedettyään pois tekemänsä Kittilän kuntakonserniin kuuluvan Levi Ski Resortin toimitusjohtajaa Jouni Palosaarta koskevan tutkintapyynnön.
Mäntysalon mukaan ihmiset eivät välttämättä aina edes ymmärrä toimivansa korruptoituneesti tai epäasiallisesta toiminnasta saattaa vuosien mittaan muodostua normaali käytäntö.
– Toiminta ei välttämättä ole pahansuopaa ja ajatellaan toimittavan kunnan intressi edellä. Korruptoituneet toimijat saattavat esimerkiksi ajatella, että eihän siitä voi olla suurta vahinkoa, jos tuotteet tilataan oman kunnan yrittäjältä.
Vaikka kansalaiselle tulisi tunne tai vihiä väärinkäytöksestä, voi sen osoittaminen olla työn ja tuskan takana. Mäntysalo muistuttaa, että jos halutaan toimia tarkoituksella väärin, on toimijoilla myös vahva intressi saada toiminta näyttämään hyvältä.
– Varsinaisten laittomuuksien osoittaminen on todella vaikeaa. Pelkästään epäterveiden kytkösten osoittaminen voi vaatia tukimusta ja tietopyyntöjä.
Vallan keskittyminen altistaa korruptiolle
Valtamonopoli, laaja harkintavalta ja heikko valvonta. Tässä on Venla Mäntysalon mukaan vaarallinen yhdistelmä korruption näkökulmasta.
– Meillä Suomessa on pieni joukko toimijoita, joilla on paljon vaikutusvaltaa, sillä päättävissä asemissa on pieni joukko aktiivisia ihmisiä.
Tämän takia Suomessa on paljon ihmisiä tupla- tai triplarooleissa esimerkiksi kunnallisessa, alueellisessa ja valtakunnallisissa päätöksentekoelimissä. Näin on myös monessa muussa Euroopan maassa kuten Ruotsissa, mutta ilmiö on Suomessa korostetun voimakas.
Suomi on perinteisesti menestynyt hyvin kansainvälisissä korruptiota mittaavissa raporteissa. Tästä syystä korruptiota ei ole pidetty Suomessa vakavana asiana. Sitä ei ole tunnistettu eikä aina edes haluttu nähdä, Venla Mäntysalo sanoo.
– Suomessa on vahva luottamuksen kulttuuri eli lähdemme siitä ajatuksesta, että toimimme vastuullisesti. Samaan aikaan Suomessa vallitsee puuttumattomuuden kulttuuri.
Venla Mäntysalon mukaan korruption estämisen tärkeimpiä asioita ovat avoimuus ja tietoisuuden parantaminen.
– Kuntiin tarvitaan lisää tietoa siitä, mikä on epäasiallista tai hyvän hallinnon vastaista toimintaa. Sen tueksi tarvitaan uskottavaa ja riittävää sisäistä valvontaa.
Kotimaisesta korruptiosta on siis alettu vihdoin puhua entistä avoimemmin ja esimerkiksi oikeusministeriöllä on hankkeita, joilla pyritään kitkemään korruptiota.
– Lopulta kyse on kuitenkin siitä, jalkautetaanko terveet ja eettiset toimintamallit kuntiin, kaupunkeihin ja muihin julkisyhteisöihin.
Jutun kommentointimahdollisuus päättynyt 29.4. kello 17.56.