Saimaalla "kuutti kuoli pyydykseen" -otsikot saavat runsaasti valtakunnallista palstatilaa. Perämerellä norpan tilanne on erittäin hyvä, mutta kalalla ja kalastajilla tilanne on erittäin huono. Käykö näin myös Saimaalla?
Kalan kaupallinen merisaalis on huomattavan pieni nykyään. Iijokisuulla vuonna 2001 saalis oli 73 000 kiloa, nykysaalis enää 20 000–30 000 kiloa vuodessa.
Hyljetuhot merellä ovat mittavia, mikä vaikuttaa myös ilmastotavoitteisiin. Terveellinen lähikala joudutaan korvaamaan päästötuotteilla. Hyljetuhojen varsinainen syy ei ole hylje, vaan sen ylisuojelu. WWF:n mukaan (Kaleva 21.07.2021) ”Itämeren norppaa uhkaa sukupuutto ellei lajin metsästyskiintiötä lasketa”.
Ei uhkaa, nyt hylkeitä on jo 25 000. Uhka on muualla. Lapin Kansa (4.7.2025): ”Kuka suojelee ammattikalastajaa. Hylkeet syövät saaliin, karkottava muut kalat, rikkovat pyydyksiä, aiheuttavat lisätyötä”. Kalat ja kalastajat ovat kriisissä. Suojelijat vaativat vieläkin lisää suojelua, vaikka merellä hyljetuhot ovat valtaisia.
Hylje oli aiemmin kalastajan tulonlähde, ylisuojelulla hylje oppi kalastajan pahimmaksi viholliseksi. Merellä on vähemmän ravintoa kuin ennen, hylje tulee rannoille ja jo jokiin vaelluskalojen perässä. Suojelija vaatii hylkeitä lisättäväksi, koska ilmastomuutos voi uhata hyljettä. Uhka on suurempi vaelluskaloille ja lisäuhka on jokiin työntyvät hylkeet.
Merellä harmaahylje eli halli on lisäkiusa. Mutta Perämeren kokemuksia voisi hyödyntää Saimaalla. Ei tule katsoa vain kuutin kuolemaa, vaan kannan kasvua, lisääntyvän norppamäärän vaikutuksia, vesistöä, kaloja, kalastajia ja lähiruokaa. Kuinka paljon norppia voi olla? Miten käy kalojen ja kalastajien? Mitä vaikuttaa, kun lähikala joudutaan korvaamaan päästölähteillä?
Saimaan 500 norppaa syö 0,5 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Jos hylkeitä olisi 1–2 tai 3 000, niin ne syövät 1–2 tai 3 miljoonaa kiloa. Osa tästä on suoraan pois kalastajilta, lähiruuasta.
Kalastajille vielä isompi haitta on suojelu, rajoitukset, pyydystuhot, kalastajien kulut, työt moninkertaistuvat. Norppa oppii uusia tapoja syömään myös siikaa, taimenta, järvilohta, hyödyntämään kalastajien rysiä, nuottia ja jopa troolia. Hylje-estot ja -karkottimet ovat iso lisäkulu kalastajille, mutta norpalle vain pieni hidaste kalastajan pyydyksen hyödyntämiseen.
Selvää on, että mitä enemmän norppia on, sitä vaikeampaa ja vähemmän on kalastusta, ja vähemmän lähiruokaa. Perämerellä on menty liiallisuuteen, kalastajien elinehdot on kurjistettu, vaelluskalatkin ovat uhattuna. Saimaan kuutin kuoleman ohessa ja sen sijaan tulisi tarkastella myös Saimaan kalastajan, lähikalan tulevaisuutta.
Perämeren kalastajien ja lähiruuan surkean tilanteen syy ei ole hylje, vaan syy on ylimitoitettu hyljesuojelu. Miten käy kalojen ja kalastajien Saimaalla?
Risto Tolonen
Perämeri ja Ii