Reportaasi: Maail­man vaa­ral­li­sin vessa, ren­gas­rik­ko­ja ja odot­ta­ma­ton il­ma­len­to – hyppää kyytiin ja lähde ko­ke­maan, mil­lais­ta on ajaa läs­ki­pyö­räl­lä Kor­va­tun­tu­ril­le

Jääkiekko: Kärp­pien huip­pu­vi­rei­nen ve­nä­läis­vah­ti kertoo, kuka hän oikein on

Mainos: Kaleva Median ja­ka­ja­na saat vai­kut­taa omaan työ­mää­rää­si ja tienaat sen mu­kai­ses­ti. Klikkaa tästä täyt­tä­mään työ­ha­ke­mus.

Huu­mo­ri­ki­sa vetää pojat ja miehet he­vos­maail­maan: "On hauskaa seu­ra­ta, py­sy­tään­kö selässä loppuun asti"

HAUKIPUDAS

Kun kynnys on matala, ei tipahda kovin korkealta, vaikkei kaikki menisi aivan putkeen. Tällä asenteella ja hymyssä suin kisataan pojille ja miehille suunnattu Pohjanpoika -ratsastuskilpailu Haukiputaan Virpiniemessä lauantaina 2. lokakuuta.

Harrastekilpailu järjestetään jo 22. kertaa. Meno kisamaneesissa yltyy showtasolle vaihtuvan teeman mukaan. Tänä vuonna Pohjanpoika goes ice.

– Lunta ja jäätä on luvassa. Tunnelmaa luodaan alkushowssa. Sekä kilpailijat että yleisö pukeutuvat teeman mukaisesti. Hassu naamiaistapahtuma on löytänyt paikkansa. Maneesiin rakennetaan kulissit, ne tehdään yhdessä yössä ja puretaan saman tien pois, tapahtuman isähahmo Arto-Pekka Heino kertoo.

Pohjanpojissa pukeudutaan joka vuosi eri teeman mukaan. Kuvassa kilpailun isähahmo Arto-Pekka Heino.
Pohjanpojissa pukeudutaan joka vuosi eri teeman mukaan. Kuvassa kilpailun isähahmo Arto-Pekka Heino.
Kuva: Rasila Risto/Arkisto

Kilpailun osallistujamäärä on pyörinyt 60-70 ratsukon paikkeilla. Yksilökisan lisäksi mukana on joukkuekilpailu, ja kokonaisuuteen kuuluu myös iltatapahtuma. Tausta-ajatuksena on saada pojat ja miehet innostumaan nais- ja tyttövaltaisesta lajista.

– Tämä on matala lähestymistapa lajiin. Tänne voi tulla roolin turvin, siinä ei häpäise itseään. On hauskaa seurata, pysytäänkö selässä loppuun asti, Heino toteaa.

Monelle kokeilunhaluiselle Pohjanpoika on merkannut parantumatonta altistumista uuteen harrastukseen.

– Yksi kaveri kävi kokeilemassa ja seuraavana vuonna laittoi oman hevosen ja hyppäsi pääluokassa. On kiva nähdä kisassa ratsastajia, jotka ovat käyneet useita vuosia, ja taitotaso on noussut, Heino huomauttaa.

Pohjanpoika-ratsastuskilpailuun osallistuu vuosittain 60-70 ratsukkoa.
Pohjanpoika-ratsastuskilpailuun osallistuu vuosittain 60-70 ratsukkoa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen/Arkisto

Mikä siinä sitten on, että ratsastus on tyttö- ja naisvaltainen laji? Heinon mukaan kyse on siitä, millainen yhteiskunta on ollut siihen aikaan, kun laji kehittyi. Puhutaan 50- ja 60-lukujen asennemaisemasta.

– Siihen maailman aikaan asetelma oli se, että oli enemmän tyttöjen ja naisten töitä sekä poikien ja miesten töitä. Kynnys oli pojille kova, vaikka asia saattoi kiinnostaa. Jollakin tavalla yhteisö aikanaan muokkautui niin, että matkaan tuli enemmän tyttöjä, Heino sanoo.

Keski-Euroopassa tilanne on hänen mukaansa päinvastainen. Suomessa yhteiskunta on muuttunut, mutta edelleen lajin parissa isien ja poikaystävien kontolla on pitkälti kuljettaminen, kustantaminen ja kannustaminen. Moni poika ja mies ei myöskään harrasta ratsastusta yhtä systemaattisesti ja säännönmukaisesti kuin tytöt ja naiset tekevät.

– Lapselta ja nuorelta vaatii myös paljon esimerkiksi sivuuttaa kaveripiirin mielipide ja harrastaa "likkojen lajia", Heino toteaa.

Ratsastaminen opettaa Heinon mukaan ihmiselle todella paljon. Tai oikeastaan opettajana toimii nelijalkainen ystävä.

– Siinä ei saa haluamansa kiukuttelemalla tai painostamalla tai millään semmoisilla konsteilla. Hevosen kanssa pitää oppia nöyräksi ja pelata semmoisilla arvoilla, mitä tarvitaan myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Hevosen kanssa oppii pakosta psyykkisiä taitoja, joita ei opi missään muussa lajissa, Heino huomauttaa.

Ratsastus opettaa tietynlaista vastuuta. Se on äärimmäisen kehittävää ja kasvattavaa.

– Ratsastus on hyvä harrastus. Siinä oppii käsittelemään asioita, joista on hyötyä jatkossa myös ihmisten kanssa, Heino toteaa.

Hän aloitti ratsastuksen kahdeksanvuotiaana pikkupoikana. Heino kertoo olleensa aluksi tosi arka. Tallilla kävi viiden, kuuden pojan porukka. Koskaan ei tullut sellainen olo, että homma olisi ollut vain tyttöjä varten. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa laji on vienyt tyystin mukanaan.

– Kirkkaalla liekillä on palanut, Heino sanoo.