Vantaan koulusurma on järkyttänyt koko kansaa. 12-vuotiaalla epäillyllä ampujalla on täytynyt olla todella paha olla, kun hän on nähnyt ainoana mahdollisuutenaan turvautua väkivaltaan ratkaistakseen ongelmansa.
Valittu ratkaisu ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, koska se tuotti moninkertaisen pahan olon – ampujalle itselleen, hänen ja uhrien omaisille sekä koko Suomen kansalle. Ampuja ei ollut kuitenkaan löytänyt muuta keinoa pahan olonsa purkamiseen kuin aseeseen turvautumisen.
Ei ole tiedossa, oliko kuollut uhri kiusaaja vai sivullinen, vaikka näin on helppo olettaa. Oletusten huono puoli on kuitenkin se, että ajan päälle niitä helposti aletaan pitää faktoina.
Teemu Wilenius kirjoittaa kolumnissaan (Kaleva 4.4.) entisestä Kärppä-pelaaja Niklas Kokosta: ”Kokko janoaa kostoa. Hän haluaa näyttää välisarjassa Kärpille ja koko Oululle, että täysin väärä mies joutui väistymään tolppien välistä."
Tämähän on täysin Wileniuksen omaa mielikuvitusta, mutta tärkeä lause, jonka avainsana on kosto.
Paljon elokuvia on tehty, joissa juonena on vankilasta vapautuva, joka päättää kostaa jollekin, jolle on katkera. Samantekevää kuka kostaa ja mitä kostaa, mutta kosto on jännittävän ja väkivaltaisen elokuvan tai tv-sarjan aiheena usein.
Kosto on vakiintunut yleisesti hyväksytyksi toimintatavaksi viihdeteollisuudessa ja valitettavasti myös siviilielämässä. Koston keinona on usein väkivalta, jota viihde meille tarjoilee elokuvien ja pelimaailman välityksellä. Kostonhimo saattaa olla myös sotien alkusyynä.
Opetusneuvos Laura Francke kertoo (Kaleva 4.4.), että Tuusulan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen on tehty esimerkiksi turvallisuus- ja kriisisuunnitelmia sekä määritelty, kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu.
Francken mukaan olisi tärkeää tehdä tiiviimpää yhteistyötä, jotta autetaan parhaiten lasta ja nuorta. Hänen mielestään opiskeluhuoltopalveluiden riittävyys ja mielenterveyden tukemiseen riittävät palvelut ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtainen suositus.
Tulevissa suosituksissa Francke keskittyisi lasten ja nuorten hyvinvointiin, joka on nyt kenties keskeisin asia turvallisuuden näkökulmasta. Siinä Laura Francke on sataprosenttisen oikeassa, lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi on pääasia ja samalla satsausta tulevaisuuteen, lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä.
Toivotaan, että suositukset eivät jää pelkiksi tahroiksi paperilla vaan johtavat konkreettisiin toimiin. Toivotaan myös, että tulevaisuuden päättäjät olisivat ystävällisiä, kohteliaita ja myötätuntoisia päättäjiä verenhimoisten kostajien sijasta.
Jorma Styng
sävel- ja kuvataiteilija, Oulu