Aina vain kaikki pahemmaksi menee tämän läntisen valtiaan aikakaudella, vaikka kaudesta suurin osa on vielä jäljellä. Monenlaista on jo nähty, mutta se kaikista pahin voi olla vielä edessä.
Nyt on menossa jo melkoisen suuri sota Lähi-idässä, mutta kansainvälisillä sotaselkkauksilla on tunnettu taipumus eskaloitua eli laajentua.
Hyökkäyksen kohde on Iran, ja hyökkääjinä ovat Yhdysvallat ja Israel. Hyökkäyksen ykkösmotiivi on tuhota Iranin kyky ydinasetuotantoon ja toinen motiivi on kaataa Iranin islamistinen hallinto, joka todellakin on aivan kamala vailla mitään ihmisoikeuksia ja täynnä kansalaisiinsa kohdistuvaa väkivaltaa. Se on ilmennyt muun muassa hunnuttoman nuoren naisen tappamisena ja varsinkin äskettäin tapahtuneiden suurten mielenosoitusten tukahduttamisena tulivoimalla suurin ihmisuhrein.
Todellakin aihe suureen pelkoon on Iranin onnistuminen ydinaseen kehittelyssä. Sen onnistuminen ilman muuta tietäisi arkkivihollisen eli Israelin tuhoa ja ehkä laajempaakin ydintuhoa. Yhdysvallathan viime kesänä teki tuhoamisiskun Iranin ydinlaitoksiin, mutta ei onnistunut riittävästi.
Tosiasia kuitenkin on, että Iranin kansa on suuressa ahdingossa islamistisen äärihallinnon puristuksessa. Siihen verrattuna Shaahin hallinnon ajat olivat hyvin lempeitä ja hyviä nykyiseen verrattuna, vaikka sitä Suomenkin vasemmisto kaikin voimin vastusti esimerkiksi Helsingin mellakoissa.
Nyt on pakko ottaa kantaa siihen, onko itsenäisen valtion, kuten Iranin, ainoa ja pyhä oikeus hoitaa sisäiset asiansa itse, vai voiko syntyä kansainvälinen oikeus puuttua ongelmavaltion ihmisoikeusasioihin vaikka voimakeinoin. Kansainvälinen oikeus ei sitä salli, mutta onhan nytkin lännen valtias pyyhkinyt pyllyään kaikilla kansainvälisillä velvoittavilla oikeus- ynnä muilla sopimuksilla.
Valopilkku on nyt kuitenkin EU:n sisällä ilmenneet selkärankaisuuden osoitukset, kun Espanjan ryhdikäs pääministeri ei antanut tukikohtia Trumpin hyökkäysvoimille laillisuuden ja pakottavuuden puuttuessa, ja Saksankin liittokansleri on osoittautunut jämeräksi EU:n tukijaksi. Vain EU ja Nato ovat meidän turvamme kovan paikan koittaessa. Voimme nyt vain toivoa, ettei tämä Lähi-idän melske laajenisi tuon enempää.
Osmo Leinonen
Raahe