Terveydenhuollon palvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Hyvätasoiset palvelut tulee taata tasa-arvoisesti potilaan asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta kohtuullisessa ajassa.
Käytännössä nämä tavoitteet eivät toteudu.
Suomalaisen järjestelmän ominaispiirre vertailussa vastaaviin kehittyneisiin maihin on suhteeton jonottaminen. Tämä hyväksytään järjestelmäämme kuuluvaksi ilmiöksi.
Ensin potilas jonottaa aikansa terveyskeskukseen pääsyä ja sen jälkeen mahdollisesti erikoissairaanhoitoon erikseen tutkimukseen ja hoitoon pääsyä. Lopulta lähemmäs vuosi voi olla kulunut.
Kansantalouden ja inhimillisen kohtuuden näkökulmasta on sietämätöntä, että esimerkiksi polvivamma tai välilevypullistuma aiheuttaa pahimmillaan puolen vuoden tarpeettoman työkyvyttömyysjakson pelkän jonottamisen vuoksi. Tämä tilanne on tarkoituksenmukainen ainoastaan vakuutusyhtiöiden sairauskuluvakuutusten markkinoinnin kannalta.
Hoitoon pääsyn lainsäädäntöä on syytä kiristää aikarajojen osalta. Kuntien on varattava riittävä resursointi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluihin.
Samalla järjestelmän rahoitus tulee yhtenäistää terveydenhuollon ja sairauspäivärahojen osalta. Tällöin jonottamisen kokonaiskulut näkyvät saman maksajan lompakossa – pohjimmiltaan on kuitenkin kyse samaisista veronmaksajien rahoista.
Perusterveydenhuollon palvelut ovat lähipalveluita ja ne on tuotettava lähellä kansalaista. Sinipunapuolueiden ja cityvihreiden kuntien yhdistämisideologia ei saa johtaa terveyspalvelujen keskittämiseen.
Juho Tuominen
erikoislääkäri
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Oulu
