Viime aikoina Oulu on ollut otsikoissa yhtenä Suomen vaarallisimmista kaupungeista. Ei ole ollut kovin mairittelevaa olla oululainen. Meitä on surettanut myös uutinen paikallisen skeittihallin alasajosta.
Oulun rullalautailijat on tehnyt upeaa ja palkatonta työtä yli kaksi vuosikymmentä nuorten eteen. Tämä on ollut hyvin merkittävää nuorisotyötä. Skeittihalli on tarjonnut harrastuspaikan lisäksi myös paikan kohdata samanhenkisiä kavereita. Viettää aikaa ja kehittää itseään.
Puhumattakaan siitä kaikesta liikunnan määrästä. Toisin sanoen kaikkea sitä, mistä tällä hetkellä ollaan nuorten kohdalla huolissaan. Ja syystäkin ollaan huolissaan.
Kesäisin Hintan ja Hollihaan skeittiparkit ovat todella kovalla käytöllä. Kaupunki on myös rakentamassa uutta skeittiparkkia Pateniemeen. Tämä on hienoa lasten ja nuorten liikunnan ja hyvinvoinnin eteen tehtyä työtä.
Valitettavasti Oulun kesä on lyhyt ja suurimman osan vuodesta skeittaajat ovat olleet hallin varassa. Mitä tekevät nämä skeittaajat talvella? Älylaitteiden imu on valitettavan kova. Olemme uutisista kuulleet mihin kaikkeen toimettomia nuoria houkutellaan. Näkisin skeittihallin ennaltaehkäisevänä nuorisotyönä.
Skeittiyhteisö on vahva Oulussa ja uskon, että myös sieltä löytyy kiinnostusta kehittää toimintaa yhdessä kaupungin kanssa. Varmasti kävijät olisivat valmiita myös kohtuullista pääsymaksua maksamaan.
Oulussa on paljon nuoria skeittareita, jotka hakevat paikkaansa työelämässä, heitä voisi työllistää esimerkiksi hallin valvojiksi tai suunnittelemaan hallia. Skeittaus on yhdistelmä taidetta ja urheilua, mitä osuvin ja tärkein kohde kulttuuripääkaupungin imagolle.
Oulun kaupungin sivuilla kerrotaan kulttuuri-ilmastonmuutoksesta ja mainitaan, että ”Oulu on asteen verran parempi paikka elää, opiskella, työskennellä ja yrittää. Kulttuuri-ilmastonmuutos on uutta yhdessäolon tunnetta, oululaista asennetta ja tapaa toimia.”
Olisiko nyt aika muuttaa strategia käytäntöön?
Anna Silander
skeittareiden äiti, opettaja, Oulu