Oulun yliopiston johtamassa tutkimuksessa on löydetty hillasta eli lakasta nanokokoisia pienoisrakkuloita eli nanovesikkelejä, joilla voi olla merkittäviä terveysvaikutuksia.
Tutkimuksen mukaan nanovesikkelit saattavat hillitä tulehdusta ja jopa estää syöpäsolujen kasvua. Nanovesikkelit kuljettavat biologisesti aktiivisia molekyylejä, säilyvät ehjinä ruoansulatuskanavassa, imeytyvät verenkiertoon ja kohdentuvat tarkasti tiettyihin kudoksiin.
Nanovesikkelien kyky kohdentua tiettyihin kudoksiin avaa tulevaisuudessa mahdollisuuden niiden hyödyntämiseen myös lääkemolekyylien kohdentamisessa, mikä voisi vähentää lääkkeiden sivuvaikutuksia nykyisiin menetelmiin verrattuna.
Ylipäätään tutkimuksen löytö kertoo marjojen nanovesikkelien mahdollisuuksista lääkekehityksessä, ravitsemuksessa ja hyvinvointituotteissa.
Tutkimustulos voi vauhdittaa myös suomalaista elintarvike- ja hyvinvointiteollisuutta. Hillaa käytetään
– Kotoisten marjojen ja myös puiden nanovesikkelitutkimus on uusi, monin tavoin lupaava tutkimusala. Muualla on aiemmin tutkittu esimerkiksi vihanneksia, yliopistotutkija Soile Jokipii-Lukkari Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä kertoo tiedotteessa.
Oulun yliopistossa on jo aiemmin onnistuttu eristämään terveysvaikutuksistaan tunnetun mustikan nanovesikkeleitä.
– Nykytiedon perusteella voimme olettaa, että nanovesikkeleitä löytyy myös puolukasta ja muistakin Suomen marjoista. Jatkotutkimuksessa meitä kiinnostaa vesikkelien mahdollisuudet monella rintamalla, kuten marjojen ja eliöiden välisessä vuorovaikutuksessa mikro-RNA:n kautta, Oulun yliopiston kehitysbiologian professori Seppo Vainio kertoo tiedotteessa.
Kuusen nanovesikkelitutkimus on parhaillaan käynnissä. Vainio kuvaa nanovesikkeleitä osaksi luonnon kehittämää lajien välistä viestintäjärjestelmää. Nanovesikkelit muodostuvat RNA:sta, proteiineista ja metaboliiteista, joka on kuin biokieli, joka ohjaa solujen toimintaa.
– Vesikkelitutkimus avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää, miten eliöt sopeutuvat ilmastonmuutokseen ja lajikirjon muutoksiin, Vainio sanoo.
Nanovesikkeleiden eristämisessä käytetään nanoselluloosa-kalvoja, joita Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksikkö on ollut kehittämässä.
