Hikistä, uskomattoman monimutkaista ja valtavan kiireistä.
Siinä Balin turistisaaren vaikutelmat niiden noin 15 000 ihmisen puolesta, jotka juuri nyt kansoittavat paikan hotellit tupaten täyteen, mutta eivät käy hotellihuoneissaan kuin hetken kääntymässä. Ja luovat hiekkarannoille sinisenä aaltoilevan meren suuntaan korkeintaan kaihoisia katseita, jos edes niitäkään ehtivät.
YK:n ilmastokokousta pidetään päiväntasaajan tuntumassa olevalla saarella, jossa lämpötila on 30 asteen vaiheilla ja ilman kosteus ties miten korkealla. Vielä ei silti ole mitään varmuutta, että Balin tunnelmat pehmittävät 190 maan edustajat siihen lopputulokseen, joka viikon jälkeen pitäisi olla käsissä.
Virkamiesten ensimmäisen viikon istuntojen jäljiltä kaikki asiat olivat vielä kesken. Osa niistä voi tulla kuntoon vielä virkamiesvoimin tiistaihin mennessä, mutta painavimmat asiat jäävät paikalle parhaillaan saapuilevien ympäristöministerien vaivoiksi. Koska heilläkään ei ole paljon aikaa, se tietää kovin pitkiä päiviä ja lyhyitä öitä ainakin niille, jotka isointa vastuuta kantavat.
Kokonaisuuden hallitsemista mutkistaa se, että meneillään on peräti viisi erilaista kokousta, jotka kaikki liittyvät samaan
YK:n ilmastosopimusten pakettiin. Kioton sopimus on siitä yksi osa.
Mutta ei toki sekään vielä riitä, sillä siinä ohessa maat ajelevat erilaisilla "raiteilla". Yhdysvalloilla on oma käsityksensä siitä miten pitäisi toimia, samoin on EU:lla, samoin teollistuvilla mailla, samoin köyhemmillä kehitysmailla, ja niin edelleen.
Tänään yksi hallitus yllättää yhteen suuntaan, huomenna toinen toiseen suuntaan. Ja kaikkien niskaan hengittää tietoisuus siitä, että mitä tehdäänkin, sillä alkaa olla tosi kiire.
Puhutaan muun muassa metsäkadon aiheuttamien päästöjen vähentämisestä kehitysmaissa, puhutaan teknologian siirrosta, päästövähennysvelvoitteista ja niin edelleen. On syntynyt oma ilmastoslanginsa, kuin erilaisten lyhenteiden rypälepommi, jonka sisältö sinkoilee pitkin Balin loistohotellien saleja.
Kaikki tämä tähtää siihen, että perjantain jälkeen olisi käsissä "tiekartta" kohti Kioton sopimuksen jälkeistä aikaa.
Virkamiesvaiheen epämuodollinen tunnelma - pikkutakit ja kravatit on heitetty pois kauan sitten - vaihtuu pian paljon jäykemmäksi ja vakavammaksi.
Oman sävynsä keitokseen tuovat ne tuhannet kansalaisjärjestöjen ja etujärjestöjen edustajat, jotka ovat parkkeeranneet itsensä kokouspaikalle tuomaan julki omia näkemyksiään ja saarnaamaan ilmastomuutoksen sanomaa niille, joilla tieto asiasta muutenkin pursuaa korvien välin täyteen. Erilaisten kuuluisuuksien - John Kerry, Gro Harlem Brundtland - nimiä vilahtelee pitkin seinille teipattuja kokousilmoituksia.
Lämpötila nousee, meren pinta nousee, hiilidioksidipitoisuus nousee, ja kaikkia nämä Balin kokoussaleissa heiluteltavat tilastot ja taulukot soittavat samaa säveltä. Mutta se on kokoussaleissa se.
Sitten on tuo turvatarkastetun alueen ulkopuolinen maailma.
Balin tienvarret ovat täynnä tuulessa liehuvia ilmastokokouslippuja ja metsän istutukseen kannustavia julisteita, ja niinpä saaren takseilla on kissan päivät ilmastoväkeä kuskatessa, kun julkista liikennettä ei ole. Koko ilmastokokous on pikkuautoliikenteen varassa, ja tietysti lentokoneiden. Ilman niitä ei Balille ole tulemista mistään maailman kolkasta.
Eikä aina kovin helposti ole tulemista niilläkään. Tämän kirjoittaja teki matkaa Suomesta Balille tasan kaksi vuorokautta, kun yhdessä piti päästä.
Kokoussalien sisällä on hikinen ja kiireinen tunnelma siitä, että nyt on tosi kyseessä. Lauantaina saarelta nousee ilmaan kasapäin täysiä lentokoneita. Sopu joko on saatu aikaan tai ei ole saatu, mutta Balilla odotellaan seuraavia turisteja ja konferenssivieraita.