Sopeutuminen ympäristöön ja arvokkaalle Hietasaaren huvila-alueelle. Mitä nämä sanat tarkoittavat Kimmo Kyhälälle, kun hän samaan hengenvetoon satsaa huvilakylän rakentamiseen ja vanhan purkamiseen? (Kaleva 2.9.)
Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että "Nyt on aika laittaa Hietasaari ja Nallikari kuntoon", mutta meidän arvopohja on aivan erilainen.
Hietasaaren asukkaana toistakymmentä vuotta olleena, olen nähnyt kuinka ainutlaatuista ja arvokasta Hietasaarta rakennetaan asunnoille, teille, messuille, ravintoloille, kaveriporukoiden ilakoinneille, uimarantojen sotkemiselle, huumeiden levitykselle, on tuotettu liikenneruuhkia, rauhattomuutta ja levottomuutta kauniille asuinalueelleni, puretaan huviloita tai aidataan ne piiloon ja hävitetään vanhoja kauniita puutarhoja.
"Hoitamattomat risukot" ovat olleet minulle rauhoittumisen paikkoja, kun olen kaupunkilaisena saanut leppuuttaa hermoja työpäivän päätteeksi. Meren rannan hiljaisuus, aaltojen liplatus, aavana aukeava horisontti, lintujen laulut, kiireettömyys ja autojen vaimennut ääni ovat arvokkainta aarretta Hietasaaressani.
En halua lisää kaadettuja puita, teitä tai rakennuksia Hietasaareen. Haluan metsät rauhoitettavan oululaisten virkistysalueiksi. En halua lisää kaveriporukoita mölisemään rannoilleni.
"Kenen etu on suojella vanhoja rakennuksia?", meidän kaikkien oululaisten, jotka tunnemme vähänkään Hietasaaren historiaa.
Vetoan teihin Oulun kaupungin päättäjät, suojellaan Hietasaaren luonnonvaraista luontoa, jäljellä olevia vanhoja huviloita ja puutarhoja sekä kaunista saartamme yltiöpäisiltä suunnitelmilta.
Marja Pieti
Oulu