Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Hie­ta­saa­ri ei ole turhaa pu­sik­koa, vaan arvokas aarre, jonka luontoa kan­nat­taa suo­jel­la

Surkeassa kunnossa olevaa ränsistynyttä lehtimetsää, jossa ei ole paljon muuta kuin tajuttomasti sääskiä? Jotakuinkin näin myös minä ajattelin Hietasaaren metsistä vielä taannoin.

Todellisuudessa Hietasaaren luonto on kuitenkin salainen aarre. Nyt pääsee allekirjoittamaan kuntalaisaloitteen, jossa esitetään, että osa saaren luontoa suojellaan.

Hietasaari on arvioitu monella mittarilla Oulun luontorikkaimmaksi alueeksi, ja kasvilajistoltaan se on kaupunkimme runsain.

Rantaniittyä, lepikkoa, tulvametsiä, lehtoja ja männikköä – Hietasaaressa on monipuolisesti eri luontotyyppejä.

Saaren eteläosassa on erityisen arvokkaita metsiä, joiden voidaan katsoa olevan ikimetsää, vaikka puusto ei välttämättä ole erityisen järeää tai korkeaa. Eteläosan metsät ovat syntyneet merestä kohonneelle uudelle maalle ja kehittyneet ilman ihmisen vaikutusta.

Oulun lajirikkaimmat metsät tulee jättää luonnon turvapaikaksi ja kaupunkilaisten yhteiseksi ilon ja virkistyksen lähteeksi.

Ehkäpä Oulun salaista aarretta voisi esitellä kaupunkilaisille ja matkailijoille lyhyellä, opastetulla pitkospuupolulla lehtometsään. Ilmeisesti saareen ollaankin jo tekemässä metsärentoutuspolkua.

Samalla lintujen pesimärauha tulee ottaa huomioon. Hietasaaressa, Mustasaaressa ja Vihreäsaaressa on tavattu pesivänä noin 90 lintulajia, joukossa useita uhanalaisia lajeja.

"Hietasaaressa asuu myös pikkutikkoja, jotka ovat Pohjois-Suomessa harvinaisia."

Yksi Hietasaaren asukkaista on uhanalainen metsälintu hömötiainen, joka on Oulun yliopiston tutkimusten mukaan joutunut pinteeseen etenkin liiallisten metsähakkuiden takia. Sympaattinen hömppä tarvitsee pesimiseen lahopuupökkelöitä, ja niitä on metsissämme liian vähän.

Hietasaaressa asuu myös pikkutikkoja, jotka ovat Pohjois-Suomessa harvinaisia. Tämä varpusen kokoinen tikkalaji viihtyy luonnontilaisissa rantametsissä, joissa on pesimiseen sopivaa lahopuuta. Tikat tarjoavat pesäpaikkoja myös muille linnuille tekemällä koloja puihin.

Tikkojen lisäksi lahottajasienillä ja monilla hyönteisillä on tärkeä roolinsa materiaalin palauttamisessa luonnon kiertokulkuun. Saaren metsistä on löydetty jopa tieteelle aiemmin tuntemattomia lahottajasienilajeja.

Hietasaaren luontoa kannattaa suojella myös siksi, että luonnontilassa säilytettävät kaupunkimetsät toimivat hiilinieluina ja puhdistavat ilmaa. Metsät ovat kaupungin keuhkot.

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ovat laatineet kuntalaisaloitteen, jossa toivotaan, että saaren länsiosan 120 hehtaarin metsäalue ja arvokas maankohoamisranta suojellaan. Aloite luovutetaan päättäjille loppuvuonna. Aloitteen voi allekirjoittaa Kuntalaisaloite.fi-palvelussa. https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/41582

Sanna Tarvainen

filosofian maisteri, Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin vapaaehtoinen