Joni Seppänen eli Sepikka odottelee malttamattomana koronakurimuksen päättymistä. Levy on ollut valmiina jo pitkään, mutta kuten niin monien muidenkin kohdalla, sen julkaisemista on lykätty. Julkaisun tueksi pitäisi päästä myös keikoille.
Albumi on aikataulutettu tulemaan julki syksyllä. Tuorein sinkku julkaistiin viime viikolla. Juoksee, juoksee yltyy alun seesteisestä kuplinnasta kappaleen sanoitusta mukaillen laaksojen halki vimmatuksi hölkäksi.
Elementtejä on Sepikalle tyypilliseen tapaan vähintäänkin riittävästi.
– Tällä ensimmäisellä levyllä teokset ovat aika massiivisia. Niissä raitoja piisaa. Se on sellainen juttu, josta ehkä vähän koettaa oppia ulos, Seppänen miettii.
Kuuntele Sepikan tuore Juoksee, juoksee -kappale tämän jutun lopusta.
Herrojen Helsinkiin
Joni Seppäsen soitto tuli monille tutuksi takavuosina kansainvälistäkin suosiota nauttineen The Scenes -bändin riveistä. Oululaisyhtye hiipui hiljalleen jäsenten hajautuessa eri suuntiin.
Pohjoiseen luontoon viehtynyt Seppänen suuntasi Rovaniemelle, mutta musiikkikuviot vetivät miehen lopulta pääkaupunkiin.
– Helsinki vähän ällötti paikkana. En ole ollut koskaan suurten kaupunkien ystävä, hän sanoo.
Kun tavoitteet olivat korkealla ja yhteistyökumppanit ja alan muut toimijat etelässä, oli sinne siirtyminen kuitenkin luontevaa.
– Levy-yhtiöiden isojen herrojen kanssa on täältä käsin helpompi käydä juttusilla.
Seppänen kertoo, että keskusteluja käytiin myös suuren ja mahtavan Universal Musicin kanssa. Ne eivät lopulta johtaneet mihinkään.
– Nyt se tuntuu oikeastaan hyvältä, hän sanoo.
Omalla painolla
Jos joskus on hankalaa nähdä eroa viihteen ja taiteen välillä, Sepikan tapauksessa on helppo päätyä jälkimmäiseen.
29-vuotiaan Seppäsen tuotanto ei ole valtavirtaisinta radiopoppia. Aikaisemmin hänen pyrkimyksenään oli tosin muuttaa maailmaa siltä osin.
– Vielä pari vuotta sitten oli sellainen absurdi ajatus, että voisi viedä uuteen suuntaan sitä, mitä radiosta tai ylipäätään Suomessa kuunnellaan.
Nyt haaveet ovat maltillistuneet. Tavoitteet ovat edelleen korkealla, mutta millä hinnalla hyvänsä Seppänen ei halua niitä saavuttaa.
– Haluan mennä sinne, minne mennään omalla painolla. Jos haluaisi suureksi tähdeksi, joutuisi varmasti tekemään kompromisseja musiikin suhteen.
Tulevan levyn julkaisee pieni indieyhtiö M.dulor. Jos jättiyhtiö löisi eteen pitkän sopimuksen ja ison kasan euroja, syntyisikö kompromisseja?
– Varmasti haluaisin ainakin ensin ottaa selvää, minkälaisista kompromisseista on kysymys.
Ei sitä genreä
Sepikan musiikki kasvaa improvisaatiosta. Seppänen soittaa ja äänittää pianoa tai klarinettia, ja kun kiinnostavaa löytyy, sen päälle kasautuu uusia elementtejä.
– Kyllä se on sellaista raitojen päällekkäin lätkimistä, joista ne biisit lähtevät syntymään, hän kuvailee prosessia.
Sanoitukset syntyvät sävellysten jälkeen. Niissä kuultu viehtymys luontoon on myös synnyttänyt Sepikalle oman genrensä, luonnonsuojelu-indien. Artisti itse ei nimityksestä suuremmin piittaa.
– Termi on jäänyt elämään joistakin biiseistäni, joissa on ehkä pientä luonnosuojelupaatosta ollut. Tämä on tällaista vaihtoehtomusaa. En pidä genrettämisestä.
Seppäsen mukaan pohjoisen luonnosta kumpuava sanoma on miellyttänyt myös etelän ihmisiä, joita on keikoilla riittänyt mukavasti.
Kun levy tulee julki, Sepikan kiertue ulottuu suurimpiin kaupunkeihin. Jos koronatilanne suinkin sallii, Oulussa Sepikkaa kuullaan seuraavan kerran kesäkuun loppupuolella Pikipop-tapahtumassa.