Helsingin hovioikeus tuomitsi Helsingin Sanomien toimittajan ehdolliseen vankeuteen ja toisen sakkoihin niin sanotussa Viestikoekeskus-jutussa. On äärimmäisen harvinaista, että työtehtäviään hoitava toimittaja tuomitaan vankeuteen Suomessa.
Rangaistukset tulivat turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sellaisen yrittämisestä. Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin oikeuden mukaan Suomen sotilastiedustelusta arkaluontoisia ja salaiseksi luokiteltuja tietoja.
On selvää, että Suomen turvallisuutta vaarantavaa salaista tietoa ei ole sallittua julkaista. Se on lain mukaan rangaistavaa ja sitä taustaa vasten hovioikeuden päätöstä voi ymmärtää.
Tuomio ja sen perustelut sisältävät kohtia, joita voi kyseenalaistaa. Peruskysymys on se, sisälsikö artikkeli Suomen turvallisuutta vaarantavaa tietoa, vai oliko sama tieto saatavissa koko ajan julkisista lähteistä, kuten puolustus yritti todistaa.
Artikkelia voi syystä arvostella juuri siitä, että se ei paljastanut uutta tietoa, vaan lähinnä pörhisteli sillä, että haltuun oli saatu punaleimattua salaista materiaalia.
Hovioikeuden mukaan myös jatkoartikkelien valmistelu tuomittiin rangaistavaksi. Se on ongelmallista. Tiedotusvälineet toimivat niin, että ne hankkivat usein laajasti tietoa ja julkaisupäätökset tehdään erikseen.
Omituinen on myös hovioikeuden tulkinta sananvapaudesta. Hovioikeuden mukaan artikkelin julkaisemisesta on aiheutunut konkreettinen uhka sananvapaudelle sekä muille perus- ja ihmisoikeuksille, joita Suomen kansallisella turvallisuudella pyritään suojaamaan.
Väite on suoraan totalitaaristen maiden pelikirjasta. Sananvapautta ei voi edistää rajoittamalla sitä.
Perusoikeudet törmäävät ja hovioikeuden tulkinta ei jätä arvailujen varaa. Sananvapaus saa väistää. Se heijastelee ajan henkeä.
Venäjän aggressiivinen hyökkäyssota on kääntänyt Suomen ilmapiirin voimakkaasti turvallisuutta korostavaksi. Tässä ajassa pitäisi pystyä varmistamaan se, että Suomessa säilyy sanomisen ja julkaisemisen vapaus.
Journalismi kertoo siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Journalismin tehtävä on valvoa vallankäyttöä tarvittaessa kriittisesti.
Siitä seuraa, että journalismin ja vallankäytön välillä vallitsee tietty jännite. Se on terveen yhteiskunnan merkki.
Kun turvallisuus korostuu poliittisessa päätöksenteossa ja siihen panostetaan koko ajan enemmän, median tehtävänä on katsoa, että turvallisuuden nimissä ei rajoiteta liiaksi vapaata yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista keskustelua.
Avoimen ja läpinäkyvän yhteiskunnan viholliset hykertelevät ajatuksella, että kansalliseen turvallisuuteen vedoten voi hämärässä touhuilla kaikenlaista.
Lopulta meillä on vähän puolustettavaa yhteiskunnassa, jossa sananvapaus on ajettu ahtaalle ja vapaalle journalismille ei enää ole riittävästi sijaa. Sillä tiellä ei onneksi vielä olla, vaikka hovioikeuden päätöksessä on ajan henkeä myötäileviä, huolestuttavia piirteitä.