Olen lievästi kehitysvammainen nuori aikuinen, suorittanut peruskoulun jälkeen ammatillisen perustutkinnon. Minulla oli suuri onni työllistyä pian valmistumiseni jälkeen, ja olen nyt ollut yhtäjaksoisesti 12 vuotta osa-aikatyössä. Olen kerännyt siltä osin työeläkettä nykyisen peruseläkkeeni päälle vanhuuden varalta.
Elämäni on aktiivista. Olen sosiaalinen, minulla on turvallinen lähiyhteisö ja harrastuksia, asun ja liikun itsenäisesti myös työni vuoksi.
Yksi asia minua kuitenkin kiusaa työelämässä. Miksi meitä erityisihmisiä ei voida kohdella työpaikoilla niin kuin muitakin – ystävällisesti ja yhdenvertaisesti? Koemme usein työpaikoilla esimiesten ja työkavereiden taholta ammattitaitomme vähättelyä, kiusaamista ja syrjintää. Mietin, jos olisimme ”normi-ihmisiä”, kohdeltaisiinko meitä näin.
Täydellistä ihmistä ei tietääkseni ole olemassa. Meissä on kaikissa jotakin erityistä, niin sinussakin työkaverini. Työpaikkojen ilmapiiriä pystyttäisiin muuttamaan entistä myönteisempään suuntaan, jos kukin pyrkisi vaikuttamaan omaan käytökseensä. Kaikista vammaisuuksista ja erityisyyksistä huolimatta kohdellaan jokaista niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Työkaverit ja esimiehet ovat useimmiten sattumalta kohdallesi osuneita!
Onnellinen vammainen, työelämäosallinen
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.