Oulussa juhlittiin juuri viimeisiä lasten ja nuorten teatterifestivaaleja. Oulun teatteri päätti lakkauttaa tapahtuman Taiteen edistämiskeskuksen leikattua festivaalin avustuksen 40 000 eurosta nollaan. Leikkaus kirvelee tavallista kovemmin, sillä muitakin merkittäviä oululaisia lasten ja nuorten tapahtumia on viime vuosina pudonnut pois valtion tukilistoilta.
Lasten ja nuorten teatteripäivät ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa liipaisimella: 1990-luvun lamassa festivaalia oltiin niinikään lakkauttamassa. Tuolloin Oulun kaupunginteatterin silloinen johtaja Yrjö Juhani Renvall päätti, että tapahtuma on liian arvokas lopetettavaksi, joten teatteri otti festivaalin siipiensä suojaan. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ollaan jälleen saman kysymyksen äärellä.
Taiteen edistämiskeskuksen johtaja perustelee tuen leikkaamista päällekkäisillä avustuksilla: Oulun teatteri saa jo valtionosuutta toimintaansa. Teatterin toimitusjohtaja puolestaan kertoo teatterin toteuttaneen festivaalia ”arvopohjaisesti” eli tappiolla, sillä tapahtuma ei ole ollut rahallisesti tuottava.
40 000 euroa on iso kasa rahaa, sillä voi esimerkiksi tuoda maailman parasta teatteria oululaisille lapsille ostamalla ammattimaisia, laadukkaita ja hyvin suunniteltuja esityksiä Suomesta ja ulkomailta.
Valtion tuki ei ole kuitenkaan koko festivaalin budjetti eivätkä vierailuesitykset koko ohjelmisto. Festivaalin kokonaiskustannukset nousevat moninkertaisiksi verrattuna valtionavustukseen, kun lasketaan yhteen teatterin tuotantokoneisto tekniikkoineen, tiloineen ja henkilökuntineen. Myös lukuisat oululaiset yhteistyötahot panostavat festivaaliin ja tuottavat esityksiä ja muita sisältöjä festivaalille.
Onko siis varaa heittää romukoppaan toimiva festivaalikoneisto valtion tuen myötä? Onko 40 000 euroa sopiva hintalappu yhdestä tapahtumasta?
Vai pitäisikö palata alkujuurille ja miettiä, miksi festivaalia järjestetään? Miksi Yrjö Juhani Renvall halusi pelastaa tapahtuman 30 vuotta sitten? Mikä on se syy, että teatteripäivät on pysynyt elossa ja elinvoimaisena jo yli 40 vuotta?
Suuri osa festivaalin toiminnoista ja tuotannoista on jo nyt paikallisten oppilaitosten tai teatterin itsensä toteuttamaa. Kaupungin sisäinen yhteistyöverkosto on olemassa. Tunnettuus ja yleisöpohja ovat olemassa.
Enää puuttuu tahto toteuttaa festivaali vähän toisin, synnyttää se uudelleen. Luoda verkostomaisesti toteutettu taiteen juhla, johon kaikki ovat tervetulleita, jossa kaikilla on mahdollisuus olla mukana ja jonka kaikki kokevat omakseen.
Kriisi on aina mahdollisuus, ja nyt Oulun teatterilla olisi tuhannen taalan tilaisuus uudistaa festivaalinsa: fokusoida, tiivistää ja samalla laajentaa festivaalin sanoman ydintä. Se ei vaadi rahaa – ainakaan menetetyn valtion tuen verran – vaan halua tehdä ja näyttää mitä esittävä taide on ja miksi elävä teatteri on olemassa. Näyttää, miksi teatteritaidetta ja Oulun teatteria tarvitaan.
Kimmo Suortamo
Lasten ja nuorten teatteripäivien projektisihteeri 2000–2009, Jyväskylä