Tammi–helmikuun vaihde on Watroban perheessä juhlantäyteinen. Keittiössä roikkuvat vielä juhlakoristeet Ewan ja Olivian 7-vuotissynttärijuhlista. Tänään 2. helmikuuta vietetään valtakunnallista Kaksosten päivää, ja sitäkin on perheessä tavattu juhlia.
– On meillä aina pienesti sitä juhlittu, vaikka synttäritkin ovat tässä niin lähellä. Mummuhan teitä on aina muistanut, Anni-äiti sanoo kaksosilleen.
– Joo, mummu antaa silloin karkkia ja jätskiä. Joka päivä kun mummu tulee tänne, se tuo karkkia. Ja pappa tuo aina joskus pitsaa, Olivia kertoo.
Vastikään lukemaan oppinut Ewa ei meinaisi malttaa laskea katsettaan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasta, mutta ryhtyy sitten heittämään kärrynpyöriä olohuoneen lattialla.
– Ewa on tosi liikunnallinen. Hän seisoo usein päällään. Olivia taas on hyvä käsitöissä, Anni-äiti kuvailee.
– Olen minäkin! Ewa korjaa.
– No niin olet, te olette hirveän taiteellisia molemmat.
Muita samankaltaisuuksia kaksosista on sen sijaan vaikea löytää. Ewa on tumma, Olivia on vaalea. Ewa ei pidä mekoista ja sukkahousuista. Olivia ei puolestaan käytä mielellään farkkuja.
– Ovat he kyllä tosi erilaisia. En oikein osaa sanoa, mikä heissä olisi samaa. Minulla on itselläkin ollut vaikeuksia pitää heitä kaksosina, koska he ovat aina olleet temperamentiltaankin niin erilaisia. Emme puhu kotona ikinä kaksosista. Puhumme aina tytöistä. Toinen on paljon rauhallisempi ja toinen vauhdikkaampi. Jo mahassa Ewa oli liikkeessä enemmän.
– Ewa on aina! Se tekee tanssissakin aina kärrynpyöriä ja on hippaa, Olivia sanoo.
Neljät varpaat
Raskausaikana ensimmäistä ultraa edeltävänä yönä Anni oli nähnyt unta, että hänellä on neljät varpaat mahassa. Annin äidin puolen suvussa on yhdet 70-luvulla syntyneet kaksoset. Yllätys ei siis ollut järin suuri, kun kätilö ultrasi kaksi sikiötä.
– Ajattelin vain että "aijaa, kiva!” Kätilö kysyi, olenko ihan kunnossa ja enkö ole yhtään järkyttynyt. Mielestäni se oli vain hieno homma.
Puolassa silloin ollut mies joutui sen sijaan hetken puhaltelemaan.
– Sanoin, että "odotapa, kun soitan vähän ajan päästä takaisin", Eric Watroba naurahtaa.
Hyvin vanhemmat sanovat silti pärjänneensä. Niin hyvin, että uskalsivat yrittää vielä kolmatta lasta.
– Emilin raskausaikana käytiin heti varhaisultrassa. Kätilö luuli, että odotamme ensimmäistä lastamme, kun tulimme niin innokkaina ultraan. Sanottiin, että "ei, kun halutaan vain tarkistaa, montako lasta siellä on", Anni hymyilee.
Eri eskariryhmässä
Kun Ewalta ja Olivialta kysyy, kumpi on vanhempi, vastaus tulee salamana.
– Minä olen kaksi minuuttia vanhempi! Olivia sanoo.
Anni kertoo, ettei tyttöjä tarvinnut koskaan pienempänä viihdyttää: he leikkivät keskenään. Vanhemmat näkevät lasten saavan etua toisistaan myös ensi syksynä, kun koulutaival alkaa: tytöt voivat kulkea yhdessä kouluun.
Ewa ja Olivia toivoivat pääsevänsä eri eskariryhmiin, ja heidän toiveitansa kuunneltiin. Alku oli kuitenkin yllättävänkin vaikeaa.
– Hämmästyimme siitä. Ajateltiin, ettei ongelmia tule, koska tytöt ovat niin erilaisia. Olivialla tuli ihan fyysisiä oireita. Hän yökkäili ruokailussa, kun oli niin ikävä Ewaa. Nyt on mennyt ihan hyvin ja tytöt ovat saaneet omiakin kavereita, mikä on kiva. Kouluun he ovat kuitenkin menossa samalle luokalle, Anni kertoo.
Erilaisuudesta huolimatta kaksoset ovat toisilleen tärkeitä. Jos toinen on toisessa mummolassa yötä ja toinen toisessa, soittelevat kaksoset toisilleen. Toisinaan aamuisin vanhemmat löytävät heidät myös samasta sängystä toisiinsa kietoutuneina.
