Mitä tulevat sukupolvet ajattelevat meistä? Tämä kysymys tuli jälleen mieleeni, kun luin Piia Leinon kirjaa Aarteidesi aikakirjat. Kirja sijoittuu noin sadan vuoden päähän tulevaisuuteen ja siinä yksi päähenkilöistä ihmettelee vuosituhannen vaihteen tuhlailua ja pinnallisuutta. Miten tietoa oli yllin kyllin tarjolla, mutta ymmärrystä vain niukasti.
Ja miten helpolta ja ilmeiseltä muutos ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta parempaan maailmaan lopulta tuntuikaan.