Virkaanastujaiset: Stubb astui vir­kaan­sa, Oulussa oltiin myr­ty­nei­tä ja toi­veik­kai­ta

Retkeily: Tun­net­ko nämä 6 paikkaa Oulun edus­tal­la?

Maakuntaliitto: Seppo Määttä hakee Poh­jois-Poh­jan­maan liiton hal­lin­to­joh­ta­jak­si

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni
Tilaajille

Haluan päättää itse koska ul­koi­len tai juon lasin viiniä – olin sitten 45 tai 85

Oulu

Vanhusten määrä Suomessa kasvaa kovaa vauhtia, mutta keskustelu hyvästä vanhuudesta on lapsenkengissään. Ihminen on yksilö loppuun asti, ja se pitäisi muistaa myös vanhusten palveluissa, kirjoittaa päätoimittaja Sanna Keskinen.

Oletko koskaan miettinyt millaisen vanhuuden haluaisit? Vaikka asialla ei olisi vielä kiire, olen huomannut silloin tällöin pohtivani miten itse haluaisin vanhuuttani viettää. Kun toiveita vertaa nykyisin tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, on pakko todeta niiden olevan kaukana toisistaan.

Vanhuuden pohdintani lienee saanut sytykkeensä siitä, että isovanhempani ovat poistuneet keskuudestamme viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana ja vanhempani lähestyvät omaa vanhuuttaan. Isovanhemmistani yksi hiipui muistisairauden myötä pois vanhainkodin vuodeosastolla. Toinen asui lähes 94-vuotiaaksi omakotitalossa ilman merkittävää avun tarvetta.

Vaikka vanhuksille on tarjolla monenlaista palvelua ja palveluasuntoja ja hoitolaitoksia löytyy, loistaa yksi asia usein poissaolollaan: mahdollisuus yksilöllisyyteen.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.