Petteri Orpon hallitusohjelmassa on arvostettavia tavoitteita suomalaisen kirjallisuuden sekä kansalaisten lukutaidon ja lukemisen edistämiseksi.
Samaan aikaan hallitus kuitenkin näyttää tekevän kaikkensa näiden tavoitteiden vesittämiseksi. Suunnitelmat kirjojen arvolisäveron nostosta Euroopan kireimmäksi saavat nyt jatkoa siitä, että vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki on kokonaisuudessaan poistettu viimeisimmästä eduskunnalle menevästä hallituksen talousarvioesityksestä 2024. Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa.
Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki – tänä vuonna noin 860 000 euroa – on merkittävä kotimaisen kirjallisuuden tukimuoto. Tällä summalla Suomen kuntia on tuettu muun muassa pienille kohderyhmille elintärkeiden kirjojen hankinnassa kirjastoihin. Kyse on esimerkiksi selkokielellä kirjoitetuista ja lapsille tarkoitetuista tietokirjoista. Näillä hankinnoilla on pyritty varmistamaan kaikkien kansalaisten tasavertainen pääsy tiedon ja kulttuurin äärelle.
Verrattuna muihin Pohjoismaihin, Suomessa valtion tuki tietokirjallisuudelle on ylipäätänsä hyvin niukkaa. Kirjastoapurahoista vain kymmenen prosenttia on varattu tietokirjallisuudelle ja 90 prosenttia kaunokirjallisuudelle. Vuoden tai sitä pidempiä valtion apurahoja ei ole tietokirjailijoille tarjolla lainkaan.
Jos vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki poistetaan nyt, se tekee tietokirjallisuuden kirjoittamisesta, kääntämisestä ja julkaisemisesta entistäkin harvemmin taloudellisesti kannattavaa. Se johtaa puolestaan siihen, että uusia tietokirjoja julkaistaan entistä vähemmän ja tutkittu tieto jää enenevässä määrin pelkästään asiantuntijatehtävissä olevien pääomaksi.
Tätä kautta se murentaa sekä demokratian perustaa että tavallisten kansalaisten mahdollisuuksia toimia tietoyhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä. Yksittäisten miljoonien säästämiseksi tällaista riskiä ei pidä ottaa.
Timo Tossavainen
professori, Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja