Tullessani aikoinani 1980-luvun lopulla jätealalle maassamme oli yli 1 000 kaatopaikkaa. Lähes jokaisessa kunnassa oli oma kaatopaikkansa, monissa kunnissa useita. Tekopitäjässäni Pudasjärvellä oli joka kylällä oma kaatopaikka.
Maan lukuisat kaatopaikat aiheuttivat päästöjä ja muita ympäristöongelmia. Valtiovalta, ympäristöviranomaiset ja Kuntaliitto patistelivat kuntia yhteistyöhön jätehuollossa, jotta jätehuoltolaitokset olisivat suurempia, kannattavampia sekä ympäristön kannalta turvallisempia.
Jätelaki uudistui 1990-luvun alussa. Se ei mahdollistanut verovarojen käyttämistä jätehuoltoon eikä se ole mahdollista tänäänkään, vaikka SKAL:n edustajat näin väittivätkin 11.7. ilmestyneen Kalevan mielipidesivulla. Yhdyskuntajätehuolto kustannetaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti asiakasmaksuista.
Monen kunnan omistamia jäteyhtiöitä tai liikelaitoksia alkoi 1990-luvulla syntyä. Ne kykenivät parantamaan jätehuollon tasoa ja vähentämään siten ympäristökuormituksia, kaatopaikkojen määrä romahti.
Yhteistyön ansiosta jätemaksut pysyivät kohtuullisina. Tällä hetkellä yhdyskuntajätettä ei saa edes sijoittaa kaatopaikalle, vaan jäte on kierrätettävä joko materiaalina tai energiana. Siinä asiassa kuntien jäteyhtiöt ovat hoitaneet velvollisuutensa kiitettävästi.
Nyt Suomen hallitus on rikkomassa ehjää ja pilkkomassa kuntien yhteiset jätehuoltoyhtiöt käsittämättömällä hankintalain uudistuksella. Hankintalakiehdotuksen mukaan kunkin omistajakunnan omistusosuuden tulisi olla vähintään kymmenen prosenttia yhtiöstä. Toisin sanoen 1 000 asukkaan Hailuodon omistusosuus tulisi olla sama kuin 207 000 asukkaan Oulun. Mikäli kunnallisessa jätehuoltoyhtiössä on enemmän kuin 10 kuntaa, 10 prosentin omistusosuuden saaminen on matemaattisesti mahdotonta.
Tampereella pääpaikkaansa pitävä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n omistajakuntia on 17. Yli 10 kunnan jäteyhtiöitä on muitakin. Miten niiden käy? Pilkkoutuvatko ne? Tämäkö on tarkoituskin? Missään muussa EU-maassa ei ole tekeillä tällaista rajausta yhtiön omistukseen. Ollaanko palaamassa 1980-luvun tilanteeseen, josta seuraisi negatiivisia ympäristövaikutuksia ja muita haittoja? Niistä kärsisivät myös jätealan yksityiset yritykset.
Yhdyskuntajätehuolto on niin sanottu välttämättömyyspalvelu, jonka on toimittava kaikissa olosuhteissa, myös poikkeusolosuhteissa, joita ovat esimerkiksi sodat ja pandemiat. Tästä syystä kunnallisen jäteyhtiön on toimittava. Se ei voi mennä konkurssiin, kuten yksityinen yritys voi.
Tekeillä olevaa hankintalain muutosehdotusta ei pidä ehdotetussa muodossa hyväksyä. Mikäli lakiehdotus menee eduskunnassa läpi, siitä seuraa valtava kaaos kuntien jätehuollossa ja jätehuollon huoltovarmuudessa. Pienillä kunnilla ei ole resursseja kilpailuttaa omaa jätehuoltoaan ja jos on, niin siihen vasta veroeuroja kuluukin.
Markku Illikainen
jätehuoltojohtaja emeritus, Oulu