Pääministeri Petteri Orpon hallituksen kaavailema vientivetoinen työmarkkinamalli – niin sanottu palkkamonttulaki – uhkaa sekä julkisen sektorin työntekijöitä että työnantajia. Esityksen mukaan yksityisten vientialojen palkankorotukset määrittäisivät myös julkisen sektorin palkankorotusten tason.
Lisäksi lakisääteinen sovittelun rajoitin sulkisi käytännössä pois mahdollisuudet korjata naisvaltaisten matalapalkka-alojen, kuten sosiaali- ja terveysalan, palkkakuoppaa.
Jos laki hyväksytään, yksityisen ja julkisen sektorin väliset todelliset ansioerot jatkavat kasvuaan vuosi vuodelta. Historia osoittaa, että kun palkankorotukset ovat samansuuruisia molemmilla sektoreilla, julkinen sektori jää auttamatta jälkeen. Tämä kehitys ei ainoastaan pysähdy, vaan kiihtyy entisestään.
Hyvinvointialueiden työntekijät ovat koulutettua ja tiedostavaa väkeä. He ymmärtävät, että etenkin heille laki merkitsisi pysyvää palkkamonttua. Hyvinvointialueille tämä tarkoittaa yhä heikompaa asemaa kilpailussa osaavasta työvoimasta.
Hyvinvointialueet painivat jo nyt useiden haasteiden kanssa: väestön ikääntyminen lisää palvelutarvetta, osaavasta työvoimasta on pulaa, rahoituspohja on kriisissä ja valtio muuttaa sääntelyä jatkuvasti. Tällaisessa tilanteessa lainsäädäntö, joka entisestään heikentää työvoiman saatavuutta, on järjetön.
Palkkamonttulaki ei edistäisi Suomen kilpailukykyä eikä suojaisi kansantaloutta. Sen sijaan se kärjistäisi työriitoja, kun sovittelumekanismit heikkenisivät. Pitkät ja vaikeat työehtoriidat ovat haitallisia kaikille. Hyvinvointialueet tarvitsevat toimivaa työriitojen sovittelua – eivät sen romuttamista.
On aika katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja varmistaa, että Suomi pysyy elinvoimaisena ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvataan. Palkkamonttulaki veisi meidät aivan väärään suuntaan.
Millariikka Rytkönen
Tehyn puheenjohtaja