Jatko-sodan jälkeen Suomelle lankesi maksettavaksi suuret sotakorvaukset ja piti teollistua nopeasti. Teollistuva Suomi tarvitsi sähköä ja 1940-luvulla paras tapa tuottaa sähköä oli vesivoima. Karjalan menettämisen myötä menetettiin suuret vesivoimavarat Vuoksen vesistössä ja näin päädyttiin valjastamaan Oulujoki sähköntuotantoon.
Oulun kaupunki on rakentunut nykyiselle paikalleen pelkästään Oulujoen vuoksi. Joki on toiminut vesireittinä liikenteelle, sitä pitkin on kuljetettu tervaa, uitettu tukkia ja se on myös tarjonnut leivän pöytään lohen muodossa.
Oulujoki on ollutkin Euroopan parhaimpia lohijokia Kemi- ja Torniojoen jälkeen. Valjastamisen seurauksena perinteinen jokikulttuuri menetettiin ja Oulu suistokaupunkina on unohdettu.
Merikosken vesittäminen on tärkeä hanke, jota itse aion edistää Oulun valtuustossa. Merikosken kuivauomaan on syntymässä koskea 23 hehtaaria, keskelle Oulun kaupunkia. Koski toimii lisääntymisalueena uhanalaisille vaelluskaloille, se tarjoaa veneilijöille, melojille ja kalastajille uskomattoman paikan harrastaa. Maailman kaunein lähiluontokohde syntyisi Oulun keskiöön, jos näin haluamme.
Voimalaitos tuottaa kaupungille muutamia miljoonia vuodessa. On laskettu, että kaupunki omistaa voimalaitoksen alueella yli 100 miljoonan euron edestä tonttimaata. Purkamalla Merikosken voimalaitoksen Oulujoki muuttuu luonnontilaiseksi yli 40 kilometrin matkalta, meille syntyisi Merikosken lisäksi useita muita koskia Oulu–Muhos-välille.