Eduskuntaan saapui toukokuussa kansalaisaloite, jossa esitetään eutanasian sallimista. Lääkärin suorittama potilaan surmaaminen lääkkeellä ei sovi lääketieteeseen, johon on kautta aikojen kuulunut ajatus elämän suojelemisesta.
Lääkärinvalan pohjana olevassa lääketieteen isän Hippokrateen valassa vannotaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”
Ihmiselämän pyhyys on arvo, josta ei pidä luopua. Ulkomailta on esimerkkejä siitä, miten eutanasian salliminen on johtanut siihen, että se on mahdollistettu yhä uusiin tilanteisiin. Esimerkiksi Hollannissa eutanasiaa on ryhdytty soveltamaan myös lapsiin, muistisairaisiin ja mielenterveysongelmista kärsiviin.
Eutanasian salliminen voi johtaa siihen, että ihmisiä arvotetaan esimerkiksi iän, terveyden tai toimintakyvyn perusteella. On pidettävä kiinni siitä, että ihmiselämä on tärkeä ja arvokas myös hauraana, raihnaisena tai vammaisena. Jokaisen ihmisen arvoa on puolustettava, jos haluamme luoda todella tasa-arvoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Lääkäriliitto ilmoitti toukokuussa, että se vastustaa eutanasian laillistamista. Liiton tiedotteessa huomautettiin, että palliatiivisen hoidon erityispätevyyden suorittaneet lääkärit suhtautuvat eutanasiaan muita kriittisemmin. Tämä on huomionarvoista, sillä juuri nämä lääkärit ovat erikoistuneet parantumatonta sairautta sairastavan potilaan hoitamiseen.
Kärsivän ihmisen kohtaaminen voi tuntua vaikealta. Ratkaisu tilanteeseen ei kuitenkaan ole hänen elämänsä lopettaminen. Sen sijaan hänet tulee kohdata niin fyysisten, henkisten kuin hengellisten tarpeiden näkökulmasta. Laadukkaassa elämän loppupuolen hoidossa otetaan huomioon kaikki nämä ihmisen tarpeet.
Kun eduskunta edellisen kerran (vuonna 2018) käsitteli eutanasiaa ehdottanutta kansalaisaloitetta, se hylkäsi aloitteen ja esitti työryhmää selvittämään elämän loppupuolta koskevia sääntelytarpeita. Työryhmän yksimielinen näkemys oli, että elämän loppuvaiheen hoitoa tulee kehittää ja sen saatavuutta lisätä.
Lääketiede ei ole ollut koskaan niin kehittynyttä kuin nykyään. Lääkäreillä on yhä parempia keinoja lievittää kipua. Fyysisten vaivojen hoitamisen ohella on huolehdittava ihmisen henkisistä ja hengellisistä tarpeista. Äärimmäisissä tapauksissa kuolevien potilaiden tietoisuuden tasoa voidaan tarvittaessa alentaa nukuttamalla niin, etteivät he tunne sietämätöntä kipua.
Mahdolliset havaitut puutteet elämän loppupuolen hoidossa ovat saattaneet ruokkia ajatusta eutanasian tarpeellisuudesta. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadun ja saatavuuden parantaminen on edelleen tärkeää.
Terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset ja esimerkiksi hoitohenkilöstöstä on puutetta, mutta ihmiselämän lopettaminen ei voi olla ratkaisu näihin ongelmiin. On arvostuskysymys, mihin suuntaamme rajallisia yhteisiä varojamme.
Pekka Aittakumpu
kansanedustaja (kesk.), Oulu